LEPOPÄIVÄ

Mulle tulee todella harvoin täydellisiä lepopäiviä, sillä työpäivät ovat pitkiä ja fyysisiä ja koira on kävelytettävä, oli sitten päivä mikä hyvänsä. Jotkut käyvät koirinensa vain kadun päässä ja palaavat, mutta meidän koira saa kävellä noin tunnin lähestulkoon joka päivä. Ymmärrän, etteivät kaikki rodut vaadi niin paljon liikuntaa kuin oma suomenpystykorvani, mutta liike tekee hyvää nelijalkaiselle siinä missä ihmisillekin. Ihan joka päivä ei tämänkään otuksen kanssa tehdä pitkää lenkkiä, mutta olen sitä mieltä, että koira ei saa kärsiä ihmisen laiskuudesta. Koirasta on iso vaiva, mutta toisaalta nautin vaivan tuomasta aktiivisuudesta elämässäni.

Viime kuukausina minulla on ollut vain yksi lepopäivä viikossa. Hyvä olisi välillä pitää kaksi peräkkäistäkin päivää lepoa. Ennen kesää treenasin paljon kuntosalilla, ja silloin pyrin pitämään joka kuudennella viikolla lepoviikon. Huhtikuun jälkeen en ole sellaista pitänyt, sillä treenaaminen on ollut suhteellisen kevyttä, suurimmaksi osaksi kävelyä ja liikkuvuusharjoituksia. Elämässä kuitenkin tulee sellaisia viikkoja, jolloin ei ehdi treenaamaan ja lepoviikko tapahtuu kuin itsestään, suunnittelematta.

Pidän lepopäivän yleensä sinä päivänä, kun kroppa tuntuu väsyneeltä. En pode lepopäivistä huonoa omaatuntoa, koska myös lepo kuuluu treenaamiseen. Itsestään kannattaa kuitenkin oppia tunnistamaan se, että onko väsymys oikeaa väsymystä vai laiskuutta. Jos olen treenaamatta laiskuuden vuoksi, siitä tulee välittömästi paha mieli. Siksi kannatan aina treeneihin menoa, vaikkei huvittaisi. Aina nimittäin ei huvita, vaikka olisi kuinka urheiluhullu.

Huonosta omastatunnosta puheen ollen - mieleni on alkanut tehdä taas kunnon säännöllistä salitreeniä. Olen aina paasannut siitä, kuinka tärkeää lihaskunnon harjoittaminen painojen kanssa on, ja nyt olen itse lyönyt salilla käynnnin täysin läskiksi. Järkeni sanoo, että asiasta ei tarvisi harmistua, mutta näköjään se minua kuitenkin vaivaa. Minulla on asiasta hieman huono omatunto. Sanoin eräänä päivänä miehelleni asiasta, ja hän vastasi:

"Sitten sä hommaat sen jäsenyyden ja meet sinne salille, jos se kerran noin ottaa luonnon päälle."

Se oli yksi parhaita neuvoja miesmuistiin! Olen aina kaikenlaista turhaa kitinää ja valittamista vastaan, mutta kas kun en tähän ratkaisua itse keksinyt. Siispä hommaan salijäsenyyden ja alan taas treenata säännöllisesti myös painojen kanssa. Koska en halua viettää kauniita kesäpäiviä sisätiloissa, ajattelin, että salipäivät voisi ajoittaa sadepäiville tai muuten vain heikommille keleille. Mikä mainio aatos!

Tänään kuitenkin vietän lepopäivää ja kerään voimia huomiseen Hero Outdoor -treeniin. Ja aion muuten syödä hampurilaisen.

-EVE