VAPAAPÄIVÄ

Tänään oli vapaapäivä. Nukuin myöhään, sillä sotilas nukkuu ja syö aina kun siihen on mahdollisuus. Kun olin selättänyt kooman, tein superaamupalan kaikesta, mitä ruokakaapeissani vielä oli jäljellä: puurosta, raejuustosta ja mandariineista.

Kahvia ryystäessä oli hyvä miettiä päivän tulevaa treeniä. Edellisestä salitreenistä oli vierähtänyt 12 päivää, ja moniongelmainen selkäni alkoi viikon mittaan muistutella tästä tauosta. Parasta hoitoa selälleni on liikunta ja selkärankani olotilaa helpotti jo ajatus siitä, että kohta saa liikettä.

Treenaan mahdollisimman paskaisilla ja raudanhajuisilla saleilla, sillä näillä saleilla on paras treeniseura. Ihmiset tulevat collegehousut kainaloon asti vedettyinä, edustusjoukkueverkkareissa tai reikäisissä teepaidoissa. Kaikki keskittyvät omiin treeneihin, mutta henki on postiviininen. Apua ja neuvoa uskaltaa kysyä. Itsehän en toisten neuvoja tarvitse, mutta varmistaja on kiva joskus saada.

Treenaan jalat kaksi kertaa viikossa kehittääkseni niitä maksimaalisesti. Toisena jalkapäivänä keskityn pakaroihin ja etureisiin ja toisena niin ikään pakaroihin, takareisiin ja pohkeisiin. Olen istunut enimmäkseen nopeita lihassoluja sisältävien pakaroideni hermotuksen osittain lyttyyn, joten pakarat tarvitsevat paljon ärsykettä kompensoidakseen istuvan elämäntyylin haittavaikutukset.

Otin tämänkertaisen treenin kyykkäämisen osalta maltillisesti, sillä halusin herätellä selkääni 12 päivän kärsimyksestä. Sekä selkä että jalat kuitenkin lämpenivät nopeasti, ja lihakset saivat hyvän treenin. Tästä on hyvä jatkaa eteenpäin! Treenin jälkeen vaihdoin ylleni Bolivian lipun värisen uimapuvun ja menin porealtaaseen pohtimaan avaruuden tilavuutta.

Iltapalaksi valmistin Hurjien rakkauskilojen innoittamana herkullisen salaatin ilmakuivatusta kinkusta, makaronista, vihreästä pestosta, kurkusta, salaatista ja punasipulista. Meinasin heittää sekaan myös fetaa, mutta kinkku ja pesto osoittautuivat niin suolaisiksi, että tämä annos ei enää fetaa kaivannut. Todella herkullista! Olen huomannut, että vähän väliä tekee mieli jotain hyväskää. Ihan kauhulla odotan huhtikuussa alkavaa kesäkunnon metsästystä, huh. Varmaan viimeistään toukokuussa huudan torilla, että "valtakunta sokeripaketista!"

Hyvää yötä sekä huomenta toivottaa Saliläski.

- EVE

RESEPTIT | SUPERAAMUPALA

Monen ihmisen päivä lähtee käyntiin aamupuurolla, ja niin myös minun. Yritän syödä mahdollisimman paljon etenkin treenipäivän aikana, joten kalorien kerryttäminen on hyvä aloittaa jo aikaisin aamulla. Niinpä oma puuroni ei ole mikä tahansa aamupala, vaan SUPERAAMUPALA.

Smoothie oli luottoaamupalani monta vuotta. Smoothieen en kuitenkaan saanut ahdettua niin paljon hiilihydraatteja kuin olisin halunnut. Oma puuroni valmistetaan smoothien kaltaisesti blenderissä. Tämän aamupalan valmistamiseen menee oma aikansa, ja myös syöminen on eräänlainen rituaali.

SALILÄSKIN SUPERAAMUPALA


60 grammaa kaurahiutale
1 banaani / omena
100 grammaa raejuusto

Tein superaamupalan poikkeuksetta banaaniin. Olen kuitenkin vetänyt banaaneja pitkään puoli tertullista päivässä, joten ne alkavat pikkuhiljaa kyllästyttää. Kokeilin tehdä superaamupalan omenaan, ja huomasin sen toimivan moitteetta. Koostumus on kenties hieman miellyttävämpi banaanin kanssa, mutta annos katosi tuulensuojaan hedelmän vaihdoksesta huolimatta.

Ensin täytyy keittää kaurahiutaleet. En näe mitään syytä, miksei puuroa voisi valmistaa myös mikrossa, se hieman nopeuttaisi valmistustoimia. Kun kaurahiutaleet on keitetty, ne laitetaan raejuuston ja pilkotun hedelmän kanssa blenderiin. Ainekset blendataan tasaiseksi velliksi ja kaadetaan lautaselle. Annoksen voi höystää haluamallaan tavalla, esimerkiksi marjoilla tai öljyllä.

Höysteenä viherjauhe ja kaneli

Tiedän, että tällaisten ainesten sekoittaminen blenderissä saa useimmissa lukijoissani aikaan yäk-reaktion. Itse olen kaikkiruokainen jätemylly, mielelläni blendaisin kiireessä jokaisen lämpimän ateriani ja joisin ne suoraan kukkamaljakosta. 60 grammaa kaurahiutaleita on iso annos, ja tavallisena puurona syötäessä ainakin itselläni siinä menisi koko aamu, eikä mielenkiintoni riitä puremaan mitään kutterinpurua aamutuimaan. Superaamupala tulee syötyä suhteellisen nopeasti helposti lusikoitavan ja nieltävän koostumuksen ansiosta. Ja mikä parasta, saan runsaan määrän hyviä kaloreita itselleni päivän haasteita varten.

Elvistelyn vuoksi tein vielä tuollaisen kuvasta havaittavan juoman puolukoista ja granaattiomenansiemenistä. Ei ollut hääppööstä. Superaamupalaa sen sijaan suosittelen lämpimästi jokaiselle. Superaamupala sopii myös laihduttajalle, sillä kaurapuuro ei niin hyvää ole, että sitä syömällä joku pääsisi lihomaan. Superaamupalalla nälkä pysyy loitolla pitkään!

- EVE

TESTISSÄ | FAZER KAURAPIIRAKAT

Kun näin Facebookissa mainoksen, että Fazerilta on tullut uusia, jyväisiä kaurapiirakoita, olin haljeta riemusta. Riisipiirakat ovat olleet suurta herkkua minulle jo ihan pikkutytöstä asti. Meillä kotona Pohjanmaalla olemme vetäneet riisipiirakoita välillä päivän jokaisella aterialla. Riisipiirakoita on aina kotijääkaapissa, ja tästä "einesten vetämisestä" vitsailemme usein sisarusten kanssa.

Lähdin metsästämään näitä uutuuksia. Tarvoin vastatuulessa vihikoirani kanssa lumen sataessa viistosti nenänsieraimiin, ja totesin, että kotia ei lähäretä iliman piirakkapakettia. Viidennessä kaupassa tärppäsi.

Fazerin suloisen pieniin kaurapiirakoihin on siis perinteisen riisitäytteen tilalle laitettu kauraa, jyviä ja siemeniä. Kaurapiirakka on siten terveellisempi vaihtoehto perinteiselle riisitäytteiselle piirakalle. Rakastan kauraa yli kaiken ja täytyy sanoa, että tämä versio miellyttää omia makunystyröitä jopa enemmän kuin perinteinen piirakka. Myös suutuntuma on pureskeltavien jyvien ansiosta mainio, eikä lainkaan vetelä. Piirakan pystyy popsia vaikka suoraan kädestä.

Makroarvoiltaan eivät perinteiset ja kaurapiirakat juurikaan eroa toisistaan. Merkittävä ero on kuitenkin tuoteselosteissa riisipiirakoiden pääraaka-aineiden ollessa riisi ja vehnäjauho, kun kaurapiirakoissa ne ovat kauranjyvä ja täysjyväkaurahiutale. (Vinkkinä, että karjalanpiirakka-nimeä kantavassa piirakassa on käytetty enemmän ruisjauhoja kuin riisipiirakka-nimellä kulkevassa piirakassa.) Jälkimmäisen hiilihydraatit ovat runsaasti paremmista ja ravintorikkaammista lähteistä. Mielestäni tämä tuote sopii myös urheilijoille ja on erinomainen esimerkiksi bodaajien hiilihydraattitankkaukseen.

Oli alusta asti selvää, että näitä syödään munavoin kanssa. Munavoi on klassikko, joka ei esittelyjä kaipaa. Netin munavoireseptejä selatessani huomasin kananmunan ja voin suhdanteiden vaihtelevan radikaalisti. Sikamaisin suhde oli mielestäni 4 - 5 kananmunaa ja 400 grammaa voita. Kyllä rajansa kaikella, sanon. Tässä oma suhdanteeni:

Bodaajan munavoi

6 kananmunaa
70 g voita

Kananmunat keitetään koviksi, 10 - 15 minuuttia. Kypsien ja kuorittujen munien pieniminen on helpointa kananmunaleikkurilla. Voi sulatetaan ja sekoitetaan tasaisesti munamurskan sekaan, ja seos laitetaan sen jälkeen jääkaappiin jäähtymään ja jähmettymään.

Tätä suhdannetta käytettäessä voista tulevaa rasvaa ei ole annosta kohden paljoakaan. Keltuainen on tietysti kananmunan rasvainen osa, mutta en näe mitään estettä, miksei munavoita voisi tehdä pelkästä valkuaisesta ja voista, mikäli haluaa keltuaista välttää. Jotkut sekoittavat munavoihin myös raejuustoa, ja persilja taitaa olla yrteistä munavoihin sopivin.

Tässä herkullinen ja tervellisempi vaihtoehto kenen tahansa ruokavalioon!


- EVE

SUUNNITTEILLA | KESÄKUNTO 2017

Omalla kohdallani kesäkunto tarkoittaa hieman näkyvämpiä vatsalihaksia. Vatsalihakseni ovat hyvässä kunnossa, mutta vielä paremmassa jemmassa, kiitos berliininmunkkien ja majoneesin. Lisäksi oluen maku kuuluu suosikkeihini.

Toimenpiteet ovat seuraavat: Huhtikuusta alkaen siistin ruokavalioni, kuten olen tehnyt ennen jokaista kesää. Hyvistä lähteistä otettuja hiilihydraatteja en juurikaan rajoita, sillä haluan treenata yhtä kovaa kuin tähänkin asti menettämättä lihasmassaa. Onnekseni myös kehotyyppini on sellainen, että voin syödä hiilihydraatteja melko runsaalla kädellä lihomatta lainkaan. Projektista lisää, kun aihe on varsinaisesti ajankohtainen!

Vastaavanlaiset ateriat on jätettävä vähemmälle

Suomen kesässä aurinko paistaa kaksi päivää, joista molemmat olen todennäköisesti 41 asteen kuumeessa. Rannalla käyn yhden ainoan kerran jonain iltana klo 20 jälkeen, koska talviturkki on pakko heittää. Aurinko on painunut mailleen ja jäljellä ovat enää hyttyset ja kusenpolttama rapamonttu, johon jalkaa kastaessa ajeltujen säärten haukikohtiin jää kiinni ruskea kura. Tällöin ainoat vatsalihasteni ihailijat ovat todennäköisesti mieheni ja koirani. Kannattaako tämän takia nähdä kauheaa vaivaa vatsalihasten suhteen? Kannattaa, koska pääasia on, että itte viihtyy!

Onneksi huhtikuuhun on vielä aikaa. Munavoi onkin jo jääkaapissa tekeytymässä.


- EVE

UUSI BLOGI | SALILÄSKI

Kuinka näitä blogeja nykyään aloitetaan?

Neljä vuotta sitten tämä oli paljon helpompaa, kun perustin ensimmäisen blogini. Parin viime vuoden aikana vanha blogi jäi, ja muidenkin blogien seuraaminen on ollut todella vähäistä. Pitkien pohdiskelujen ja vuoden jahkumisen jälkeen päätin aloittaa rakkaan harrastuksen uudestaan. Onkohan siellä ruudun toisella puolella enää ketään?

Todennäköisesti ei. Mutta ei anneta sen latistaa tunnelmaa heti, kun on alkuun päästy!

Kuka on saliläski?

Mielenkiintoni ei riitä kirjoittamaan historiikkia kaikista niistä lajeista, joita olen viimeisen 20 vuoden aikana harrastanut, joten asiaan: Viimeiset viisi vuotta tärkein harrastukseni on ollut kuntosali. Vuonna 2014 kävin Fitfarmin personal trainer -koulutuksen, joka on nimenomaan kuntosalitreenaamiseen erikoistunut. Siitä asti olen vääntänyt ohjelmia ja valmentanut asiakkaita muiden bisnesten ohessa. Älä kuitenkaan luule, etten kirjoittaisi mistään muusta kuin salitreenaamisesta - Luojan kiitos olen päässyt salikuplasta ulos jo ajat sitten, ja innostun todella helposti kaikenlaisista urheilulajeista.

Niin joo - Eve, 24 vuotta, Etelä-Pohjanmaa. Vielä muutaman viikon vaikutan Pirkanmaalla, sen jälkeen suuntana on Etelä-Suomi.

Ruoka on useimmiten maistunut ja tykkään kokata. Välillä teen terveellistä ja välillä vähän rasvapitoisempaa. Syön sen takia, että jaksan treenata, ja treenaan, että jaksan taas syödä. En ole niuhottaja enkä myöskään hifistelijä - en laske kaloreita enkä käytä mehiläisen siitepölyä aamusmoothieissani. Ainoa tavoitteeni on syödä tarpeeksi, että lihas kasvaa.

Miksi blogi?

Halusin aloittaa uudelleen bloggaamisen treenaamisesta ja syömisestä, koska tykkään jäsentää ajatukseni ja etenkin itselleni tärkeät asiat teksteiksi. Haluan kertoa omasta treenaamisesta niin personal trainerin kuin toisenkin persoonallisuuteni, saliläskin näkökulmasta. Ajatusten muuntaminen kirjalliseksi ei ole ollut minulle koskaan vaikeaa. Suullinen ulosanti sen sijaan sisältää ehkä turhan paljon kirosanoja ja vähän toisenlaisen murteen.

En väitä, että omat metodini ovat aina oikeita, mutta luulen, että jotain tiedonjyväsiä on jäänyt takaraivoon vuosien aikana. Huumori kuuluu olennaisena osana blogiini ja toivon, ettei kukaan pahastu Saliläskin päiväkirjoista. En todellakaan pidä itseäni oikeasti lihavana, eli turha tehdä ilmoituksia bulimiaklinikalle.

Suuret kiitokset Aino, joka loihdit blogiini näin upean ulkoasun! <3

Palataan asiaan treenijuttujen merkeissä!

Laitetaan vielä loppuun yksi hymiö, ettei luulla vakavaksi: :)

- EVE