KORVISMALLISTO 2018 | RUOTSALAISET RIISTAHÖYHENET

Minulla on ilo ja kunnia esitellä Erätuulian korvisperhe. Hyvät naiset ja herrat, tässä se tulee!

Hej, jag heter Kia Koppelo! Olen korvisperheen kuopus ja minut on tehty kahdesta pienestä ruotsalaisen koppelon höyhenestä. Koska höyheneni ovat pienet, myös helmeni on pieni ja sievä. Sovin arkikoruksi sekä myös perheen pienimmille korvisten kantajille.

- Pituus noin 5 cm helmen alareunasta mitattuna
- Värit: hopea, kulta tai ruusukulta
- Korumetalli EU:n nikkelisäännökset täyttävä
- 19€ (sis. alv. 24%)

Hej, jag heter Mårten Metso. Olen Kia Koppelon isoveli ja minut on tehty ruotsalaisen ukkometson höyhenestä. Minä sovin niin arkeen kuin juhlaankin.

- Pituus noin 6,5 cm helmen alareunasta mitattuna
- Värit: hopea
- Korumetalli EU:n nikkelisäännökset täyttävä
- 19€ (sis. alv. 24%)

Hej, jag heter Kajsa Koppelo. Tutustuittekin jo ihastuttaviin lapsiini, mutta nyt kiinnittäkää huomionne minun upeisiin väreihini, jotka ovat peräisin ruotsalaisen koppelon sulista ja höyhenistä. 

- Pituus noin 8,5 cm helmen alareunasta mitattuna
- Värit: hopea, kulta tai ruusukulta
- Korumetalli EU:n nikkelisäännökset täyttävä
- 29€ (sis. alv. 24%)

Hej, jag heter Torsten Teeri. Puolisoni ja jälkikasvuni te jo tunnettekin. Minut sen sijaan on tehty ruotsalaisen teeren pyrstölyyran parhaista sulista sekä rintahöyhenistä. Olen näyttävä juhlakoru. 

- Pituus noin 9 cm helmen alareunasta mitattuna
- Värit: hopea
- Korumetalli EU:n nikkelisäännökset täyttävä
- 35€ (sis. alv. 24%)

Hennes kunliga höghet! Olen Silvia Koppelo, metsäkanalintujen kuningatar ja korvisperheen isoäiti. Minuun on käytetty ruotsalaisen koppelon parhaimpien pyrstösulkien lisäksi kaksi muuta kauneinta höyhentä. Muodostun siis kolmesta höyhenestä, ja minua sopii kantaa vain kaikista arvokkaimmissa tilaisuuksissa.

- Pituus on noin 9,5 cm helmen alareunasta mitattuna
- Värit: hopea, kulta tai ruusukulta
- Korumetalli EU:n nikkelisäännökset täyttävä
- 45€ (sis. alv. 24%)
- HUOM. VAIN YKSI PARI JÄLJELLÄ.

Hans kunliga höghet! Olen Kaarle Metso, metsäkanalintujen kuningas ja korvisperheen isoisä sekä pää. Minuun on käytetty ruotsalaisen ukkometson parhain siipisulka sekä vihreä rintahöyhen, joka pääsee oikeuksiinsa valossa. Olen arvoltani sopiva vain kaikkein hienoimpiin tilaisuuksiin.

- Pituus noin 9,5 cm helmen alareunasta mitattuna
- Värit: hopea
-Korumetalli EU:n nikkelisäännökset täyttävä
- 39€ (sis. alv. 24%)

Korvisten tilaajien on otettava huomioon, että meihin käytetty materiaali on uniikkia, eikä meitä tule kahta samanlaista milloinkaan. Pituuksiemme kanssa on myös pelivaraa, kunhan esität toiveesi Erätuulialle. Tilaajan siis ei kannata pahastua, jos saamansa koru ei ole täysin samanlainen kuin kuvissa esiintyvä mallinsa. Ja hej! Miedät on kaikki pesty ja käsitelty asianmukaisesti!

Ps. Tilaajien on myös syytä ymmärtää, että materiaalia on rajallisesti, ja meistä jokainen malli loppuu joskus. Näin kevään aikaan meitä on varsin pieni määrä, mutta jos tilaaja ei saa haluamaansa nyt, hänen on mahdollista saada se myöhemmin!

Ota yhteyttä kuuraeveliina@gmail.com

EVE

PALJONKO MEILLÄ MAKSAA KÄYTTÖKOIRAN RUOKINTA | OSA 2

Sisältää mainoslinkkejä

Kiitos kaikille teille, jotka kommentoitte kyseessä olevan postauksen ensimmäiseen osaan. Sain itsekin omaan koiranruokintaan tosi hyviä neuvoja, vaikka kaikkia kommentteja ei varmasti neuvoiksi oltu alun perin tarkoitettukaan. Ammensin siis kommenteista niin hyviä ideoita, että sain pienennettyä koiran ruokintakuluja kuitenkaan laadusta tinkimättä. Itse asiassa, koiran ruoan laatu parani merkittävästi. Ja nyt kerron teille muutoksista, jotka tein!

Postauksen ensimmäisessä osassa laskin siis Kuuran sen hetkisille ruoille hintaa 72€/kuukausi. Siihen lukuun ei otettu ollenkaan namipaloja eikä lisäravinteita, jotka olisivat nostaneet hintaa entisestään. Hinnoittelemiini ruokiin sisältyi rasvainen napu, märkäruoka sekä jauheliha. Märkäruoalle tuli hintaa 0,60€/vrk, jauhelihalle 0,60€/vrk ja navulle hulppeat 1,20€/vrk. Napu oli kallis, sillä olin ostanut sen pienessä säkissä.

Ensin korjasin napuasian. Joku kehotti minua ostamaan suomalaista napua, "sellaistakin kun on nykyään saatavilla". Se oli kuitenkin helpommin sanottu kuin tehty. Kotimaisuuteen kehottaminen oli totta kai hyvä vinkki, jota en ollut tullut tämän asian saralla ajatelluksi aikaisemmin. Tällä hetkellä markkinoilla on tasan yksi täysin kotimainen koiran kuivaruoka, valmistaja nimeltä Dagsmark Petfood. Kyseisen firman tehdaskin sattuu vielä sijaitsemaan Pohjanmaalla, joten mikäs sen parempaa olisi! Tällä hetkellä Dagsmark Petfoodilla on valikoimissa Savo- ja Häme-malliset nappulat, joiden raaka-aineet ovat täysin kotimaiset - puhtaat kaura, kala, peruna, sika, pellava ja metsämarjat - iso peukku tälle! Ainekset kuulostavat sellaisilta, joita haluaisin sujauttaa omaan aamusmoothieeni.

- Hyvää! Mitä sä laitoit tähän?

- Banaania, avokadoa, kauramaitoa, spirulinaa, nokkosjauhetta, mehiläisen siitepölyä ja desin Dagsmark Petfoodia!

Vitsit sikseen. Valitettavasti Savo ja Häme eivät ole sellaisia nappuloita, jotka kävisivät Kuuran tarkoitusperiin, niissä kun on vain 13 % rasvaa kumpaisessakin. Satun kuitenkin tietämään, että hyvin monelle koiralle tämä rasvamäärä on täysin sopiva. Hyviä uutisia! Dagsmarkilta on tulossa syksyllä työkoirille tarkoitettu napu, Lappi nimeltään. Sitä minä jään odottamaan kuin kuuta nousevaa!

Jouduin siis tyytymään toiseksi parhaana vaihtoehtona suomalaiseen merkkiin, jonka nappulat valmistetaan Liettuassa. Tilasin 30 kiloa Rokka-napua (hienosta nimestä plussaa!) 15 kiloa Extravoimaa sekä 15 kiloa Voimaa. Extravoimassa on rasvaa 25% ja Voimassa 20%, joten näiden välillä pystyn säätämään annostelua Kuuran aktiivisuuden mukaan. Napusäkit tulivat kotiovelle ilmaiseksi toimitettuna, kuten kaikki Koiravaruste.fi navut, kun tilaus on yli 30 kiloa. Tämä oli säästö numero 1 - mitä isompi säkki, sen pienempi kilohinta.

Kun napuasia oli kunnossa, luovuin teollisista märkäruuista ja nyt syötän Kuuralle niiden tilalta pelkkää jauhelihaa ja paistettua kanaa - ei oksettavia lisäaineita vaan täyttä tavaraa. Enemmän vaivaa, mutta myös enemmän laatua ja vähemmän teollisuuutta ja lisäaineita. Kanat ja jauhelihat ostan halvimmasta mahdollisesta paikasta eli Lidlistä. Puolen kilon paketti broilerin paistileikettä maksoi 3,98€ ja siitä riittää viisi annosta. Lidlin halvimman jauhelihapaketinkin saa alle kahdella eurolla. 

Laskin päivittäisen hinnan suurpiirteisen kulungin mukaan. Navulle sitä tuli 0,25€/vrk ja lihatuotteille 0,80€/vrk. Jos kuukaudessa on 30 päivää, kuukausihintaa tulee ruoille 31,5€/kk.

Naksuja ja herkkutikkuja ei otettu lukuun mukaan, sillä niistä pidetään meidän taloudessa nyt hetken aikaa tauko. Jospa kunnon ruokakin alkaisi maistua paremmin. Aitoja pakasteluita aion vielä hankkia, nyt kun pakastimessakin on kevään tullen tilaa.

Kuura on hieman nakellut niskojaan viime aikoina navuille, joten jännityksellä, odotin, minkä tuomion Rokka-napu saa. Noh - en ehtinyt saada edes kameraa asemiin, kun ruokakuppi oli jo tyhjä. 

Rokka-, Häme- ja Savo-napuihin pääset tutustumaan Koiravarusteen sivuilta (klik)

Mukavaa viikonloppua kaikille koirien ystäville!

EVE

ERÄTUULIA ON NYT MYÖS TOIMINIMI

Kaikki haaveet eivät toteudu. Mutta ne unelmat, jotka ovat itsestä kiinni, toteutetaan. Yksi kerrallaan.

Kun saan jonkun vision, minun on pakko päästä toteuttamaan se. Idea riistahöyhenkorviksista tuli jo ennen kuin olin metsästänyt ensimmäistäkään lintua. Lukemattomien tuntien, yritysten ja erehdysten kautta muovasin oman tapani tehdä kauniita korviksia.

Koska metsästysasetus kieltää Suomessa metsästettyjen riistalintujen sekä niiden osien kaupan, tyydyin jo hetkeksi tekemään korviksia vain omaksi ilokseni. Minulta on useampi kysynyt korviksia nähtyään niitä blogissani tai muissa somekanavissani, mutta luulin, että en voi ottaa korviksista rahaa. Pitäähän nyt kaikkien halukkaiden saada riistakorvikset, niinpä olen tehnyt ja lähettänyt tekemiäni tuntemattomille ihmisille - ilmaiseksi. Sitä kautta sain myös näissä kuvissa esiintyvän upean korvismallin, Lauran! Kiitos Lauralle kauniista kuvista, joita sain luvan käyttää.

Käytettyäni tarpeeksi aikaa asian tutkimiseen, sain Riistakeskukselta vahvistuksen - voin käyttää tällä hetkellä omistamiani höyheniä kaupalliseen tarkoitukseen, sillä ne ovat kaikki ruotsalaisia. Kaikki höyheneni ovat Ruotsissa metsästetyistä linnuista, mikä vaikuttaa riistalintujen osien myyntiin kannaltani myönteisesti - voin myydä höyhenistäni tehtyjä korviksia laillisesti ilman erillisiä, maksavia lupia. Olen korkeimman omakätisesti ollut mukana metsästämässä kyseiset linnut ja tiedän niiden alkuperän, minkä voin tarvittaessa todistaa dokumentein. Luotan kuitenkin siihen, että rehellisen ihmisen sana riittää. Niinpä päivitin jo olemassa olevan toiminimeni sekä toimialani täysin uusiin.

Materiaalia on minulla rajallisesti, joten aion lisätä tarvikkeisiini tavalliset helmikanan höyhenet. Mallistoon tulee muutama, kaunis korvismalli ja pyrin julkaisemaan malliston mahdollisimman pian, lähiviikkojen aikana. Rajallisen materiaalin vuoksi myös mallisto tulee olemaan kappalemäärältään pieni, joten mikäli haluat varmistaa riistakorvisten saannin, varaa ne minulta jo nyt.

Kymmenen vuotta istuin kuvataidekoulun penkkiä kuluttaen ja suorittaen taiteen perusopetuksen yleisen oppimäärän. Luulin lahjani olevan piirtämisessä, mutta on ilo huomata, että sinnikkyydellä sormet taipuvat jos minkämoiseen näperrykseen.

Ota yhteyttä: kuuraeveliina@gmail.com


EVE

ELÄMÄNI ENSIMMÄISEN PILKKISAALIIN TARINA

Eräänä päivänä joku yllytti hullua. "Mikset alkaisi kalastamaan?" Niinpä, miksen! Syön kalaa niin paljon, että muutun kohta itsekin kalaksi, ja olisihan se hienoa joskus syödä itse pyydettyä kalaa. Päätin ryhtyä heti tuumasta toimeen ja pakottaa isoveljeni kanssani pilkille. Isäkin innostui asiasta ja toi meille kotoa Lapualta kairan, kun oli itse matkalla pääkaupunkiseudulle. Mukana tuli myös muita tykötarpeita kuten vapoja ja joitain koukkuja, joiden hienoja termejä en uutena kalastajana vielä tunne. Lapsuudesta muistan sen, kun isä perkasi autotallissa kaloja paljain käsin. Olen aika varma, ettei se haju lähde käsistä koskaan täysin.

Sen verran lueskelin nettiä tietääkseni, että paras madeaika meni jo. Kunnianhimoisena päätin kuitenkin yrittää tuota järvien mustaa ankeriaskalaa. Isän kanssa pienenä ajoimme Saabilla Lappajärven jäälle ja kalastimme mateen, joka oli kuitenkin niin ruma, etten halunnut sitä syödä. Nyt asiat olisivat toisin. Made menisi ehdottomasti pataan, olkoonkin ruma kuin ilmestyskirjan piru.

Madetta varten täytyi olla silakkaa. "Ei sitten osteta yhtään ylimääräistä, minä en mitään silakkaa syö", sanoin. Ostimme viisi silakkafileetä, joille tuli hintaa 53 senttiä. "Tämä on minun palkkatasooni sopiva harrastus", ajattelin. Tykötarpeet, joita ostimme, maksoivat yhteensä kympin , ja niin olimme valmiita pilkille.

Pidempään blogiani seuranneet tietävät, että olen hyvin valikoiva syömäni lihan suhteen. Käytännössä syön vain riistaa, kalaa ja kasvisruokaa. Tällä kertaa olin kuitenkin liikkeellä pelkän aamusmoothien voimin, ja nälkä alkoi hiukoa. Ajattelin, että pitäisikö tämän hienon retken kunniaksi paistaa ihan oikeat makkarat. Niinpä ostimme makkarapaketin evääksi ja lähdimme järvelle.

Taneli laittoi kärpäsentoukan koukkuun ja yritti ahventa, kun taas minä laitoin silakan palan jigipäähän ja yritin houkutella madetta. Tanelilla alkoi nyppiä ahven jo koukussa, eikä minun vavassani tapahtunut mitään. Taneli saikin pienen sintin, jonka päästimme takaisin avantoon kasvamaan. Hyvin nopeasti luovuin madeajatuksesta ja silakkasyötistäni ja aloin myös yrittää ahventa. Kairasimme uusia reikiä ja vaihdoimme paikkoja. Aurinko oli paistanut kauniisti koko päivän, mutta iltaa kohti pohjoistuuli yltyi erittäin navakaksi, ja kylmyys alkoi hiipiä sisuksiin paksuista vaatekerroksista huolimatta. Tanelilta alkoi kadota tunto varpaista - hän oli tehnyt aivan väärän kenkävalinnan.

Minä en ollut saanut mitään, nälkä alkoi olla karmaiseva ja kylmyys sitäkin hyytävämpi. Enää ei tarjennut edes istua paikallaan, oli pakko kalastella seisten. Sovimme, että minunkin on saatava jonkinlainen sintti, sitä ennen emme lähde minnekään. Eväätkin oli syömättä. Päätimme, että ennen lähtöä paistamme makkarat nuotiolla. Kohta myös minun vapani alkoi nykiä, ja nostin kun nostinkin elämäni ensimmäisen pilkkisaaliin ylös. Se taisi olla vielä pienempi kuin Tanen ahven, mikäli se on edes mahdollista. Päästimme myös tämän pikkukalan takaisin avantoon kasvamaan. Riemu oli kuitenkin suurtakin suurempi - tästä se kalastajan ura alkaa!

Pakkasimme tavarat ja menimme takaisin mantereelle nuotiota tekemään. Kädet olivat ihan jäässä, pohjoistuuli ei antanut yhtään armoa paljaille sormille. Mukana olleet pyöreäpintaiset puut eivät tahtoneet palaa täydellä teholla, eikä liekki ollut kummoinen. Iskin kaksi makkaraa tikkuun ja aloin paistaa niitä nuotiossa, jolla oli yhtä tehokas vaikutus kuin lehmän hönkäyksellä. Aloin muuttua epätoivoiseksi:

"Mennäänkö kotia ja laitetaan makkarat uuniin?"

Ei tarvinnut kahdesti käskeä. Tane veti oman makkaransa kylmänä huiviin ja minä yritin sinnikkäästi grillata omaani valkeassa, joka kiilui kuin vaivainen koppakuoriaisen selkä tuulessa ja tuiskussa.

 "Jos mä kerran vuares syän makkaran, niin sen pitää kyllä olla kunnollinen!"

Vaan syväjää alkoi olla niin kova, että luovuin kaikista periaatteistani ja määrätietoisuudestani, otin repun selkään ja lähdimme talsimaan kohti autoa. Matkalla vedin puolikylmää, pinnalta mustunutta makkaraa tuulensuojaan tikusta päin. Räkä valui niin raakasti sieraimista, etten saanut henkeä, makkara kun tukki loput jäljellä olleet hengitystiet. Makkaran sisältä tursuava juustoesanssi maistui suussani korostetun keinotekoiselta, sillä olin syönyt makkaraa viimeksi kesällä. Jäljellä oleva makkara halkesi ja pyöri pitkin lumihankea. Minä kontin pois pyörivien makkaranpalojen perässä kuin mielenköyhä ja laitoin ne suuhuni. Päätin, että en enää syö makkaraa. Se oli niin saatanan pahaa. Ruoho ei ole vihreämpää ruokakaupan eineshyllyllä. Päästyämme autoon, totesimme:

"Tämän täytyy olla talven kylmin päivä."

Pakkasmittari näytti -2.

Repesimme täyteen röhönauruun ja menimme kotiin syömään uunimakkaraa ja muffinsseja. Me oikeat eränkävijät.

EVE

PALJONKO MEILLÄ MAKSAA KÄYTTÖKOIRAN RUOKINTA

Luin netistä jutun, että jonkun perheen kahden rescue-koiran ruokintakulut olivat 20€/kk. Siitä innostuin laskemaan, että paljonkohan sen oman koiran ruokailut oikein maksavat. Heti kuitenkin pystyin sanomaan, että kaksi kymppiä ei meillä kyllä riitä vielä mihinkään.

Kuura ei ollut tähän taloon tullessaan krantuimmasta päästä. Pihakoirana se ei saanut kaiken aikaa makupaloja, vain perusruokaa ja ruoantähteitä. Kaikenlaiset navut ovat olleet kova sana. Kun Kuura muutti tänne meidän kanssa vuosi sitten, napu pysyi edelleen pääasiallisena ravinnon lähteenä. Tällä hetkellä meillä on iso säkillinen napua, jossa on noin 24% rasvaa ja pienempi pussi energianapua, jossa on 30% rasvaa. Sen rasvaisempaa napua ei Musti ja Mirri myynyt. Navun on oltava rasvaista, että Kuura saa tarpeeksi energiaa runsaan liikunnan vastapainoksi. Kun liikkuminen on vähäisempää, napujakin tarjoillaan vähemmän, suhteessa liikunnan määrään. Tällä hetkellä ruokin Kuuraa nimenomaan tällä rasvaisemmalla navulla.

Kun Kuura on hoksannut, että täällähän saa vähän maistuvampaa muonaa, siitä on tullut paljon krantumpi kuin se oli ennen - navut jäävät välillä kuppiin. Se ei ole kuitenkaan mitään verrattuna isän koiraan Rokkaan, Rokalle ei kelpaa mikään muu kun ehta läski. Ostin Rokalle kokeeksi pienen pussin samaa rasvanapua kuin Kuuralle, ja niitä se jonkin verran tykkäsi syödä.

Rasvanapu maistuu siis paremmalta kuin paskanapu. Tällä hetkellä Kuura syö kaksi kertaa päivässä. Aamulla rasvanapuja ja jauhelihaa, illalla märkämuonaa. Lohella, kanalla tai ankalla vuorattuja herkkutikkuja Kuura saa 1-2 päivässä ja Dentasticksin kerran päivässä. Tikkuja ei kuitenkaan ole aina jemmassa, eikä niitä lähdetä vasiten kaupasta hakemaan, silloin ollaan ilman. Aamuruokaan lorautetaan lisäravinteeksi tarkoitettua öljyä.

Olen ostanut Nutriman Sport Intense -rasvanapua kahden kilon pusseissa, koska se on ollut vasta kokeilun asteella. Napu on kuitenkin hyväksi todettu, eikä Kuura ole lihonut korkeasta rasvapitoisuudesta huolimatta. Napujen sekaan tuleva jauheliha on aina kaupan halvinta, yleensä sikanautaa. Illalla syötävä märkäruoka on yleensä yhden annoksen patee tai purkista tuleva muona. Ostin muutaman märkämuonan Lidlistä ja olin onnessani halvoista hinnoista. Huomasin kuitenkin, että Lidlin märkäruoat sisältävät sokeria, ja niiden osto loppui siihen.

Laskin suurpiirteiset muonamäärät vuorokaudelta sekä niille vuorokausihinnan, ja tällaisella ruokinnalla Kuuran perusruoat maksavat 2,4€/vrk. Jos kuukaudessa on 30 vuorokautta, Kuuran ruoat maksavat 72€/kk. Tähän en laskenut tikkuja enkä naksuja, koska se on mahdotonta. Myöskin kaikki lisäravinteet jäivät laskennoista pois. On kuitenkin selvää, että kahdella kympillä ei Kuura voisi syödä näin.

Hintaa vääristää hiukan se, että pienessä napupussissa on paljon suurempi kilohinta kuin jättisäkissä, joten jos ostaa ison säkin, säästää pitkän pennin. Jos ostaisin kyseisen navun isossa säkissä, vuorokausihinta alenisi 50 senttiä ja kuukausittaiset kustannukset noin 15 euroa. Pikkupusseissa ostelu nostaa kilohintaa merkittävästi. Märkämuona on myös kallista, maukkaampaa ja lihaisampaa, mutta tietenkään sitä ei ole mikään pakko koiralle syöttää.

Tarinan opetus olkoon se, että laadukkaalla navulla pärjää pitkälle, mutta koira tarvitsee myös lihaa. Meillä kelpaa hyvin jauheliha, mutta tiedän tapauksia, ettei koiralle kelpaa muu kuin silkka kokoliha. Tällainen nostaa tietenkin kustannuksia roimasti. Jos on useampi koira, voi joutua siihen tilanteeseen, että jostain täytyy tinkiä. Kuura on kuitenkin meidän ainokainen, eivätkä sen ruoat ole meidän perheessä rahareikä.

Jos joku on keksinyt keinon pärjätä koiran ruokien kanssa kahdella kympillä kuukaudessa, niin mahtavaa! Itse en kuitenkaan usko, että kykenisin aivan niin alhaiseen summaan kuukaudessa, ja kuten sanottu, Kuuran ruoat eivät ole meillä se pääasiallinen säästämisen kohde.

Oletko sinä laskenut koiran ruokakustannuksia kuukaudelta?

EVE

KOLME SYYTÄ, MIKSI KEVÄT ON LOISTAVA VUODENAIKA

Koko viikko on tullut vietettyä aika tavalla sisätiloissa. Kuurakin on saanut vain pakollisimmat lenkit, eikä metriäkään enempää. Tänäänkin minulla oli suunnitelmissa laiskotella koko päivä, mutta jostain sain ihmeellisen virtapiikin ja ajattelin ruveta työn touhuun. Juuri, kun olin aikeissa alkaa pestä omatekoisella pesunesteellä meidän valkoista nahkasohvaa, työkaverini laittoi kuvan järvenjäältä. Tulin kateelliseksi ja päätin lähteä itsekin jäälle kävelemään.

Pahimmat pakkaset oli selätetty ja aurinko paistoi kirkkaalta taivaalta. Aloin ajatella kevään saapumista. Metsästyskausi päättyy kevääseen, mutta metsästykseen kuuluu paljon muutakin kuin se pelkkä jahtikausi. Niinpä kerron teille minun mielestäni kolme parasta syytä, miksi kevät on loistava vuodenaika.

1. Aikaa riistanhoidolle

Jahtiajan ulkopuolella on mainiota aikaa monenlaiselle riistanhoidolle. Riistanhoitoa on rakentaa itse esimerkiksi loukku tai pesäpönttö. Loukkua en osaisi itse rakentaa, mutta eiköhän talonrakentajan papereilla yhden pöntön väsää. Pesäpaikan tarjoaminen linnulle parantaa sen mahdollisuuksia pitää poikaset hengissä ja siten meillä on taas lisää metsästettävää. Pöntön voi halutessaan rakentaa myös pikkulinnulle, mikäli tahtoo lisää sirkuttajia pihapiiriinsä iloa tuomaan.

2. Aikaa treenata

Vaikka ajatus koiran kesälomasta on hieno, on puoli vuotta liian pitkä aika pelkästään löhöillä. Niinpä koiran kunnon kohottaminen on hyvä aloittaa ajoissa ennen uuden metsästyskauden alkua. Kävelylenkit eivät hirveästi ainakaan pystykorvan kuntoa kohota, joten ajattelin rohkaistua ja lenkittää Kuuraa pyörällä. En ole muutamaan vuoteen vienyt Kuuraa pyörällä, sillä kerran kaaduin niin, että polvessa on edelleen kauhea märsti. Jotkut ovat hommanneet myös pyörillä kulkevia potkukelkkoja koiriaan varten, miten mainio idea!

Treenaaminen tarkoittaa myös omaa ampumataidon treenaamista. Kelien lämmetessä ja päivien pidetessä on paljon mukavampi lähteä ampumaradalle harjoittelemaan kuin sydäntalvella on. Itse ainakin tarvitsen runsaasti harjoitusta, mikäli meinaan ennen syksyä saada karhumerkin ammuttua. Myös kiekkoja täytyy räiskiä haulikolla reilusti, että osun syksyllä sorsaan!

3. Korkea aika nauttia työn hedelmistä

Useimmilla on pakkasessa maailman eettisintä lihaa, suomalaista riistaa. Nyt on erittäin hyvä aika kiittää perheenjäseniä heidän olemassaolostaan ja kokata vuosisadan ateria. Miksi et veisi ruoanlaittoa aivan uudelle tasolle ja kasvattaisi myös höysteeksi tulevat yrtit itse? Maaliskuussa ehtii vielä hyvin kylvää mitä erilaisempia vihanneksia ja yrttejä, ja se onnistuu vallan mainiosti vaikka kerrostalon parvekkeella. Itse laitoin tänään tilaukseen chilin, paprikan, amppelitomaatin, -mansikan, -kurkun ja ruukkupavun siemenet. Viime keväänä viljely jäi minulta välistä, mutta tänä keväänä otan vahingon takaisin. Toissa kesänä minulle tuli parvekkeella tomaatteja, kurkkuja, chiljeä ja paprikoita. Tarkoituksena olisi laittaa vielä salaattia ja yrttejä, jos tila riittää. Viljely ei ole todellakaan mitään akkojen touhua, vaan onnistuu miehiltä ihan yhtä lailla. Etenkin tulisimmat chilit kiinnostavat usein miesväkeä. Chili ei ole ehkä se paras mauste riistaruokaan, mutta kukapa chilimausteista lisuketta estää kokeilemasta.

Keväässä on paljon muutakin hienoa kuten aurinko, valo ja lämpö, pääsiäinen ja luonnon herääminen. Näistä kaikista ilmiöistä aion nauttia täysin siemauksin.

Ps. Selasin näitä tänään ottamiani kuvia ja oikein säikähdin, että mikä ihme mulla on tuossa korvassa (viimeinen kuva). En ole oikein vielä tottunut, että kävin laitattamassa eilen elämäni ensimmäiset korviksen reiät! Syy tähän oli selkeä - että voisin käyttää riistahöyhenistä askartelemiani korviksia myös itse. Tietenkin. Miksikäs muuten.

EVE