keskiviikko 31. toukokuuta 2017

KUKA PELKÄÄ HIILIHYDRAATTEJA?

Näiden vuosien aikana, kun olen saanut ihmisiä syömisen kanssa opastaa, olen tullut huomanneeksi suuria puutteita, joita ihmisillä on ravintotietämyksessä. Puutteeksi lasken myös sen, että pelätään hiilihydraatteja kuin ruttoa ja sen luulon, että jos syöt yhden pähkinän yli ohjeen, niin elämä on pilalla.

Vuosi vuodelta olen enemmän sitä mieltä, ettei kenenkään tarvitse oppia syömään loppuelämäänsä jotain tiettyä paperia noudattaen. Itse pidän syömisessä kaikista tärkeimpänä asiana sitä, että ruokailu on säännöllistä - neljä - kuusi ateriaa päivässä ihmisestä riippuen. Aterioiden sisältö ei ole grammapeliä, vaan täytyisi ymmärtää ruoka-aineita ja makroarvoja sen verran, että osaa koota aterioita itselleen ilman, että joku kuiskii selän takana.

Yleensä ihmiset, jotka yrittävät laihduttaa omin keinoin, jättävät hiilihydraatit pois, koska takavuosina ollut karppausbuumi kummittelee edelleen takaraivoissa. Monet asiakkaat, joille olen tehnyt ruokavalion, ovat sanoneet: "Ai, mä luulin ettei makaronia tai perunaa saa syödä!" Myös tämän olen kuullut monta kertaa: "Ei rasva lihota, vaan hiilihydraatit." Kuulkaahan, jopa proteiini lihottaa, jos sitä syödään yli oman tarpeen. Ei ylimääräinen proteiini tule ulosteen mukana pois, kuten minulle on myös tosissaan väitetty. Karppaajiin kuului myös eräs läheiseni, joka oli langanlaiha karpatessaan. Hän sanoi, että hän tärisi yönsä kuin horkassa ja olo oli erittäin surkea. Kysyin, miksi sä sitten karppasit? - No kun kaikki muutkin.

Hiilihydraatittoman ruokavalion ongelma on oman kokemukseni mukaan seuraava: Mikäli ruokavalio on vähähiilarrinen, täytyy syödä paljon rasvaa, koska jostain se energia on saatava. Tämä kuitenkin monesti unohtuu, en nähnyt karppausbuumin aikana kenenkään syövän avokadoa, pähkinöitä tai öljyä. Munat ja pekonit sen sijaan loppuivat kaupasta. Kuvitteliko oikeasti joku, että pekonilla kannattaa tukkia suonensa? Kun yksi ravintoaine jää kokonaan pois, eikä sitä korvata millään, kalorit tippuvat usein liian alhaisiksi. Kitudieetistä seuraa se, että keho käyttää ensin ravintonaan lihakset, kun ruokaa ei saa, ja vasta sen jälkeen rasvan. Tämä johtuu siitä, että keho suojelee kaikin keinoin aivoja, jotka koostuvat lähes kokonaan rasvasta. Suojeleminen tapahtuu jopa sydämen (lihas) kustannuksella. Paino tippuu aluksi nopeasti, mutta jämähtää hetken kuluttua kuin paska lakanaan.


On totta, että joidenkin keho kestää enemmän hiilihydraatteja, ja toinen lihoo helpommin. Tämä on yksilöllinen asia, ja hiilihydraatti ei olekaan välttämätön ravintoaine - jotkut pärjäävät täysin ilman. Me, jotka emme pärjää, voimme syödä sitä pelkäämättä, kunhan ruokavalio on muuten järkevästi suunniteltu.

Tiesitkö, että esimerkiksi salilla keho käyttää lihaksen hiilihydraattivarastoja energiakseen? Jos niitä ei ole, ei jaksa treenata. Mitä enemmän urheilet, sen enemmän tarvitset hiilihydraattia. Itse syön hiilihydraatteja joka ikisellä aterialla. Pelkään ennemmin sitä, että olisin voimaton kuin sitä, että lihoisin.

Olen personal trainer ja teen grammaohjeita, mutta peräänkuulutan aina sitä, ettei elämä ole niin vakavaa, ja että paperin tuijottamisen sijaan kannattaa pohtia myös itse ruoka-asioita. Tunnen aina ääretöntä ylpeyttä, kun asiakkaani ovat ottaneet omat aivot käteen. Viime kesän pitkäaikainen asiakkaani oli kaupassa töissä, ja oli koonnut lounassalaatin kaupan valikoimista. Hän sanoi minulle, että: "Mä otin semmosen kanan, mis oli se nahka päällä, vaikka mä en tienny, saako sitä nahkaa syödä, nii söin silti." Olin niin tyytyväinen, että asiakkaani oli tajunnut, että minun laatima paperini ei ole mikään Raamattu saati Maol. Asiakas oli ottanut parhaimman vaihtoehdon, mikä oli saatavissa. Ajattelemattomampi olisi lähtenyt kotiin itkien paistamaan nahatonta kanaa tai ostanut paketillisen nuggetteja. Teki mieli heittää takaperinvoltti, vaikka en osaa. Oli niin hieno kuulla, ettei tämäkään elämäntapamuutos kaatunut yhteen kanannahkaan!

Tie parempaan oloon ja kehoon on säännöllinen syöminen ja parempien valintojen tekeminen, mutta tikusta ei kannata tehdä asiaa. Ei kannata käyttää energiaa hirveästi sen miettimiseen, syötkö kaksi vai kolme banaania päivässä tai montako lasia maitoa joit. Syödään sen verran, että olo on hyvä ja energinen, mutta kuitenkin tarpeeksi. Urheillaan, että saadaan taas lisää ruokahalua ja sen jälkeen taas syödään. Voit olla jopa niin hurja, että syöt leivän!

Säännöllisesti blogiani lukevat ovat varmasti huomanneet, etten ole julkaissut hirveästi omia kuviani. Haluaisin, että blogiani luetaan muista syistä kuin pelkkien selfieiden takia. Tämä postaus kuitenkin innoitti minua lisäämään yhden kuvan itsestäni. Olen nimittäin syönyt kolme banaania päivässä, enkä ole tämän lihavampi.

-EVE

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti