Mulle tuli kysymys, että miten motivoin itseni liikkumaan ja pysyn kunnossa silloinkin, kun ei yhtään huvita. Tosiasia on se, että vaikka kuinka rakastaisi liikuntaa ja urheilua, aina ei yksinkertaisesti kiinnosta liikauttaa evääkään. Omalla kohdallani nämä notkahdukset tulevat yleensä kausittain, eli minulla on silloin tällöin muutaman viikon pätkä, kun ei tule tehtyä oikein mitään ja kaikki ottaa päähän.
Ihminen tykkää yleensä tehdä sellaisia asioita, joissa on hyvä ja jotka osaa. Minä olen hyvä urheilussa ja osaan tehdä monenlaisia eri treenejä, joten minun on helppo olla myös motivoitunut. Kun treenit sujuvat hyvin ja nousujohteisesti, on helppo hymyillä. Tämä tunnetila vaatii sen, että on jo treenannut katkeamatta jonkun aikaa, että on saanut mahdollisuuden onnistua ja kehittyä sekä huomata kehitys. Nälkä kasvaa syödessä ja tekee mieli kehittyä enemmän. Se vaatii lisää säännöllistä treeniä. Kun penkkitulos on vihdoin lähtenyt nousuun, ei tulisi mieleenkään lopettaa.
Jos motivaatio-ongelmat ovat jatkuneet pitkään, ota esiin kynä ja paperia. Kirjoita paperille tavoite. Tavoitteen ei kannata liittyä pelkästään ulkonäköön, sillä ulkonäkömuutoksia ei viikossa välttämättä itse huomaa. Haluammehan kadonneen motivaation takaisin jo ensimmäisellä viikolla!
Valitse ensimmäisen viikon tavoitteeksi esimerkiksi "kaksi salitreeniä". Viikon päätteeksi on mukava huomata, että onnistui tavoitteessa. Seuraavan viikon tavoite voisi olla "kolme salitreeniä" tai "kolme salitreeniä ja spinning". Tällaisten tavoitteiden täyttymisen huomaa jokaisen viikon päätteeksi. Kun olet päässyt treeneissä hyvään rytmiin, panosta kunnolliseen treeniohjelmaan. Treeniohjelman myötä voit seurata viikottaista kehitystä myös painojen ja toistojen määrän suhteen. Viikko viikolta myös sekä olo että mieli paranee, ja tarpeeksi kun pusketaan eteenpäin, alkaa peilikin antaa muutoksia!
Miten pysyn kunnossa silloin, kun en treenaa? No, parissa kuukaudessa ei ainakaan omassa kehosssani tapahdu niin suuria muutoksia, ettei sitä voisi vaatteilla peittää. Jos en treenaa, oma oloni on välittömästi jollain tapaa löysä ja pöhöttynyt. Ei ole mukava pitää tiukkoja housuja eikä lyhyitä paitoja. Huono olo omassa kehossa ei missään tapauksessa näy ulospäin, siksi muille saattaa tuntua siltä, että olen aina kunnossa. Paha olo on kuitenkin sisällä todella suuri ja treenamattomuus aiheuttaakin suurimman hallan nimenomaan korvien välissä. Parasta sielunhoitoa on tietenkin treenaaminen, ja urheilullinen olemus tulee kaupan päälle.
Tämä vuosi on mennyt hyvin, sillä minulla ei ole ollut vielä yhtäkään notkahdusta. Tähän asti olen päässyt välttiin flunssista, jotka ovat varsinaisia treenirytmin tappajia. Toivottavasti hyvä tuurini jatkuu. Tällä hetkellä omaa treenaamistani motivoi nimenomaan jatkuva kehitys, joka on tuonut muassaan hyvän ja itsevarman olon. Välillä väsyttää, mutta yksi väliin jäänyt treeni ei maailmaa kallista suuntaan eikä toiseen. Treenataan tosissaan, muttei vakavasti!
Nyt metsästämään motivaatiota!
-EVE
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti