On vasta helmikuu, ja nyt jo alkavat puheet metsäkanalintujen täysrauhoituksesta muutamaksi vuodeksi romahtaneiden kantojen vuoksi. Täysrauhoituksen pituudeksi on ehdotettu muun muassa viittä vuotta.
Pesimäajankohdan huonot kelit eli ilmastonmuutos ja pirstaloituneet metsät - näille emme voi lyhyellä tähtäimellä enää mitään, paska on jo niin sanotusti housussa. Asia, johon voimme vaikuttaa, on pienpetopyynti. Osa metsästäjistä on kuitenkin täysrauhoituksen kannalla, koska miksikäs ei?
Minäpä kerron, miksei.
Suomenpystykorvan riistavietti ei katoa, vaikka metsästäjä ei saisi ampua sille lintua. Täysrauhoitus ei tarkoita kuitenkaan sitä, ettei koiraa saisi haukuttaa metsässä. Toki siitä koirakin pidemmän päälle voi turhautua, jos haukutaan ja haukutaan, mutta mitään ei tapahdu. Kysymys on siitä, että kuinka moni uusi tai vanha harrastaja jaksaa innostua pelkästään koiran haukuttamisesta? Kuka haluaa hankkia suomenpystykorvan pennun, jos sitä ei saa käyttää viiteen vuoteen siihen, mihin se on tarkoitettu?
On totta, että pystykorvasta on mahdollista opettaa monipuolinen metsästyskaveri. Nyt ei ole kuitenkaan kysymys hirvistä, karhuista tai pienpedoista, vaan siitä, mikä suomenpystykorva, kansalliskoiramme, lähtökohtaisesti on - lintukoira. Aito, alkuperäinen ja ainutlaatuinen. Mikäli kulttuuriperintömme, suomenpystykorvalla linnunmetsästys kielletään, rodun tulevaisuus ei näytä hyvältä. Uusia harrastajia on mahdoton saada innostumaan, jos ei ole toivoakaan saaliista. Se riistäisi ison osan suomalaista metsästyskulttuuriamme.
Saalis ei ole kaikki kaikessa, harvoin sitä saa ja sen eteen on tehtävä aina lujasti töitä. Fakta on kuitenkin se, että jos ei ole saaliista kiinnostunut ja kulkee metsässä ilman asetta, on retkeilijä. Nyt puhutaan metsästäjistä.
En myöskään luota siihen, että metsäkanalintujen rauhoitus pysyisi viidessä vuodessa. Pitihän autoveronkin olla väliaikainen, ja tässä sitä ollaan edelleen melkein 60 vuoden kuluttua. Ei näytä valtiontalous vieläkään kestävän autoveron poistoa. Jos rauhoitus saadaan kerran läpi, väitän, että sen kumoaminen ei olisi enää helppoa.
Olen ehdottomasti metsäkanalintujen viiden vuoden, tai miten tahansa monen vuoden, täysrauhoitusta vastaan, mikäli metsäkanalintuja ei tosiasiallisesti todisteta uhanalaisiksi. Jokainen metsästäjä voi henkilökohtaisella panoksellaan olla metsästämättä kanalintuja ilman rauhoituksiakin, mikäli niin katsoo. Metsästäjien on kuitenkin lakattava sahaamasta omaa oksaansa, meillä on jo ihan riittävästi rajoituksia. Suomenpystykorvalla metsästyksen perinne on niin vahva, että sitä ei meiltä saa viedä.
EVE
Ei kyllä auta että kanalintujen metsästys kielletään vaikkapa viideksi vuodeksi. Mutta ei minulla löydy selvää vastausta sille miksi ne ovat täältä kadonneet. Mutta se ainakin on varma että supikoira on suurin syyllinen. Toisekseen metsänojitukset tekevät tuhoa jos poikueet yrittävät toiselle puolelle sarkaa, niin sinne ne hukkuvat jos eivät yli pääse! Ja metsäautotieet mahdollistavat laiskojen metsästäjien pääsyn sisämetsiin. Ja kun nuoret poikueet pysyvät kasassa ja eivät ymmärrä että autolla liikuva metsästäjällä on haulikko käden ulottuvilla, niin helposti useampikin lintu poistuu elävien listoilta kun pumppuhaulikko puhuu! Ja emolintu kun melkein aina uhrautuu, tekeytymällä haavakoksi, niin siinä on sitten loput poikueesta oman onnensa varassa. En oikein muista kuinka monta vuotta metso oli rauhoitettu 70 luvulla, mutta silti kannat eivät vain nousseet. Mutta silloin kuin kanahaukka oli rauhoitettu, ja variksen ja harakanjaloista maksettin ja supia ei vielä ollut, niin teeriä oli koivut täynnä talvella. Mutta se oli mennyttä aikaa, ja sitä ei varmaan tämän sukupolven aikana enään tulla näkemään, vaikka lintuja sitten rauhoitettaisiin 20 vuotta! Ja vielä yksi asia jota en olleenkaan ymmärrä, kuinka voi olla että teerenbulvaaneja saa käyttää, kun on aseita joissa on huippukiikareita joissa etäisyysmittari. Teeriä pystyy syyssoitimella ampua jopa 300 metrin etäisyydeltä. Sitä ei voi millään lailla kutsua metsästykseksi, sehän on tarkkuusammuntaa, ja sitä pitää harrastaa ampumapenkalla eikä metsästyksen yhteydessä! Paljon tuli kirjoiteltua ja tuskin murtoosa jaksaa sitä lukea, mutta tämäpä oli minun mielipiteeni tänä iltana!
VastaaPoistaKiitos kommentista! Selitys alhaisiin kantoihin ei ole yksiselitteinen ja alueelliset erot ovat suuret, Suomi on pitkä maa. Siinä olen kanssasi samaa mieltä, että jos ampua mieli tekee, niin menkööt tosiaan radalle, siellä niitä tauluja on ihan siihen tarkoitukseen.
PoistaSuurin metsäkanalintujen verottaja on kanahaukka. Kanahaukka kannat myötäilevät metsäkanalintujen kantoja. Olen tämän todennut itse muutaman vuoden kokemuksella samoilta metsästysalueilta. Toki muutkin syyt verottavat metsäkanalintujen kantoja, mutta yksittäinen suurin syy on haukat. Ennen vanhaa niitäkin pyydettiin.
VastaaPoistaKiitos kommentista, vaikkakin väite on vahva. Alueelliset erot korostuvat varmasti kanahaukankin osuudessa asiaan. Itse olisin kanahaukan rauhoituksen poistamisen kannalla mieluummin kuin metsäkanalintujen rauhoituksen lisäämisen.
Poistaeikun kanahaukat kiikariin ja pum
VastaaPoistaHarmi, että kanahaukka on rauhoitettu. Toivottavasti rauhoitus puretaan joskus!
PoistaMinun mielestä asia ei ole näin yksinkertainen. Ensimmäisenä koiran ensimmäistä tiputusta ei voi unohtaa. Se voi olla jopa ratkaisevaa. Täysrauhoitus voi kyllä olla paikallaan mutta korkeintaan aluekohtaisesti. Silloinkin varmasti se ensitiputus paikka löytyy koiralle muualta. Lähtökohtaisesti en kannata silti täysrauhoitusta mutta ihanne olisi koko Suomessa, että yhtä kanalintua kohti metsästäjän olisi poistettava myös pienpeto. Mieluiten kaksi mutta sitähän taas kukaan ei pysty valvomaan eli se olisi moraalin varassa :) Pystykorva kyllä voi jelppiä myös tässä velvoitteessa pienpetoja kohtaan. Pystykorva ei suotta ole kansalliskoira!
VastaaPoistaKiitos kommentista. Olet oikeassa, että koiran koulutuksessa ensimmäinen pudotus on tärkeää. Alue- ja lajikohtaisia rauhoituksia onkin jo, eivätkä ne tätä harrastusta estä. Mutta jos joka kanalintulaji rauhoitettaisiin täysin viideksi vuodeksi, niin johan alkaisi harrastus vaikeutua. Pienpetojahti ei ole koskaan pahasta ja kuuluu mielestäni jokaisen metsästäjän velvollisuuksiin.
PoistaSikäli liippasi itteänikin tää kirjoitus, että paljon on ollut mielessä koiran - juurikin pikinokan - hankinta. Ei todennäköisesti tule kerrostaloasunnon ja kaupunkikeskustassa asumisen vuoksi vielä pariin kolmeen vuoteen ajankohtaiseksi, mut tää kanalintutilanne jo ilman rauhoitustakin on laittanut miettimään, et tuleeko suomenpystärin saman katon alle hankinnassa olemaan sittenkään kovin paljoa järkeä. Miusta tuntuu vaan, että se ei näillä kanalintukannoilla pääse tekemään tarpeeksi sitä mihin se on "tehty". Ja annas olla jos tulee täysrajoitus. Mistä muuten luit / kuulit täysrauhoituksesta? Olisi mielenkiintoista tietää lähde.
VastaaPoistaTulkoot rajotuksia tai ei, niin nykytilanteella ei paljoa juhlita, se on fakta. Ei kovin montaa kertaa vuodessa inspiroisi hankkiutua täältä etelämmästä pohjoisempaan Suomeen tai Ruåttin keikkumaan koiran vietin tyydyttämiseksi, vaikka siihenhän se varmaan menisi, kun etelän metät on aika lailla tyhjiä. Pienpetopyyntiin ryhtyminen on itelläni selkeänä tavoitteena, mut näinköhän siitäkään on hirveämmin apua kantojen kohentamisessa. Tuntuu olevan niin monesta asiasta kiinni nuo luonnon kiertokulun mutkat. Joka tapauksessa harmittaa ja mietityttää just hirveästi tuo suomenpystärihomma omalla osalla, kun tätä menoa siinä ei välttämättä tosiaan ole mitään järkeä, vaikka kuinka pikinokka tekisikin mieli hankkia.
Kiitos kommentista. Kaleva-lehden mielipidepalstalla oli kirjoitus, jonka mukaan metsäkanalinnut pitäisi rauhoittaa viideksi vuodeksi, tässä linkki: http://www.kaleva.fi/lukijalta/mielipiteet/metsakanalinnut-pitaa-rauhoittaa-viideksi-vuodeksi-ja-arvioida-tilanne-sitten-uudestaan/784190/ löytyy myös Googlettamalla.
PoistaKerrostaloasujana voin sanoa, että se ei ole mikään rajoite pitää pystykorvaa. Jopa meikäläisen 8-vuotias suomenpystykorva oppi olemaan kerrostalossa 7 vuoden pihakoiruuden jälkeen. :)
Mitä tulee etelän lintuihin, olet aivan oikeassa. Kuten sanottu, pystykorva on monikäyttöinen metsästyskoira, jos sellaiseen päädyt niin et tule katumaan. Mun narttu astutettiin viikko sitten, kuukauden päästä selviää, että tuliko tiineeksi, vink vink! ;) Mun mielestä pienpetopyynti on parasta, mitä yksittäinen ihminen voi tehdä riistanhoidon eteen. Ei ne lintumaat lopu, on vaan nähtävä vaivaa ja kilometrejä niitten lintujen eteen.
Niin et sehän olikin yksittäisen henkilön äläköintiä. Mie jo aattelin, et joku päättävä elin on ruvennut viemää asiaa eteenpäin. Onhan tuosta meuhkattu ennenkin, kuten googlettamalla huomas.
PoistaMie ite asiassa luin joskus jo sen siun kirjotukses pystärin pitämisestä kerrostalossa ja siitä aavistuksen rohkaistuinkin miettimään, että kerrostalo ja pikinokka ei oiskaan niin mahdoton yhtälö. Sen sijaan itelläni tökkii tänhetkisessä tilanteessa tämä kaupunkikeskustassa asuminen ja se, että koiraa ois käytettävä lenkillä jatkuvasti vaan tonttikaduilla. Siihe en haluais ruveta, koska tuontyyppinen koira kaipaa luontoon, vähä niiku iteki :D Suunnattoman tylsää kävellä talojen seassa.
Pystärisuunnitelma siis elää edelleen, mutta tänhetkinen tilanne ei valitettavasti antaisi periksi koiran hankinnalle. Vaikka muuten kuinka houkuttaiskin tarttua tilaisuuteen, josta siulla oli siitäkin uusi kirjoitus. Ehkä se miunkin pystäriaika vielä tulloo, tiedä häntä ;) Ja sekin on totta, että kyllä niitä lintuja varmaan jonkun verran löytyy kun vaan näkee vaivaa ja tosiaan, vaikka tulis mikä lintukielto niin onhan sitä muuta riistaa. Pienpetoja tulee varmasti pyydettyä muutenkin, niin sieltä sitten verottamaan, jos ei muuten. Eiköhä se pikinokka niitäkin jallita mieluusti.
Me asutaan kerrostalossa, mutta meillä on sentään luonto lähellä. Kävelymatkan päässä luonnonpuisto ja järvenranta, paljon lenkkeilyreittejä. Siinä oot oikeassa, että elämä hankaloituu jonkun verran, jos pitää koiraa katuja pitkin kusettaa. Tämä on varmasti myös mielipideasia, mutta sen takia en pystyisi ikinä keskustaan muuttaa.
PoistaVaan kylläpä se oikea aika koiralle tulee! Mulla meni 24 vuotta, että sain omani. Kannatti odottaa :)