Maanantai
Nukuimme matkustuksen jäljiltä hieman pidempään ja lähdimme Johannan ja Kuuran kanssa metsään aamupäivällä. Kahden viikon makaamisen jälkeen jyrkän rinteen nousu alkoi tuntua reisissä välittömästi. Kuura kiersi metsää mukavasti hakien lintuja. Etenimme noin kilometrin tuntivauhtia, ja kahden tunnin kuluttua Kuura aloitti ensimmäisen koppelohaukun. Kerkesin kumminkin ottaa haukkua kohti vain kolmesta kuuteen askelta, kun haukku jo loppui. Haukku varmaankin alkoi niin räjähtävästi, että lintu liiteli tiehensä. Tämä toistui myöhemmin uudelleen.
Läheltä kuului pyrähdys. Johanna kuiskasi takaani, että "pyy", ja minä hiipimään kohti puuta, jonka oksalle pyy istahti. Hiiviin lähemmäs ja lähemmäs yrittäen pysyä matalana ja astua rapisevaan, kohmeiseen maastoon mahdollisimman äänettömästi. Olin kolmea pyytä kymmenen metrin päässä ase edelläni, mutta minulla oli ongelma.
Vaikka kuinka tihrustin, en pystynyt erottamaan pyitä kuusten rungoista. Minulla on epätarkka näkö, eivätkä piilolinssit asettuneet millään silmiin sinä aamuna. Vaikka kuinka siristin, erotin pyyn vasta kun se lehahti lentoon. Toinen pyy lensi naamani eteen kuusen oksalle istumaan, mutta en voinut muuta kuin katsoa hölmönä puita. Kuura ei haukkunut pyitä, vaikka näki ne paremmin kuin minä. Niinpä nämä naamioitumisen mestarit livahtivat hyppysistäni ja minä jäin päivittelemään, että olisinpa käynyt Specsaversilla.
Tiistai
Aamu alkoi kuuden jälkeen, ja jäseniä painoi edellispäivän viiden tunnin samoilu. Neva upotti niin paljon, että tuntui kuin olisi kävellyt yhden askelen eteenpäin ja kaksi taakse. Kuura makasi matolla silmät kiinni, kun muut olivat jo kamppeet niskassa valmiina lähtöön.
Lähdimme Johannan ja Kuuran kanssa liikkeelle heti, kun tuli valoisaa. Laitoimme Kuuralle tutkapannan, mutta tällä kertaa Kuura ei hakenut lintua yhtä hyvin kuin edellispäivänä vaan juoksi edellämme suoraa polkua. Vasta parin tunnin päästä vanha rouva lämpeni ja juoksi edes yli sataan metriin, silloinkin jalkojaan aristellen.
Istahdimme mättäälle syömään eväitä, ja annoin puolet eväistäni Kuuralle. Laskimme rinnettä alaspäin, kun Kuura hätisti kolme teerikanaa lentoon, mutta ei kuitenkaan seurannut niitä eikä haukkunut niille. Totesimme, ettei Kuuralla ole paras mahdollinen päivä ja veimme sen autoon huilaamaan. Johanna kantoi Kuuralle kourapohjissaan rasvanapuja, että se saisi energiaa. Lähdimme toiselle kierrokselle Johannan ja Mikan Reija-koiran kanssa.
Reija paineli maastoa eteenpäin ihan toisella tavalla. Johanna sanoi, että kierretään huvikseen vielä nevan reuna ennen kuin mennään takaisin autolle.
Yhtäkkiä ihan viereemme lensi ukkometso. Se oli ilmeisesti säikähtänyt Reijaa, eikä huomannut meitä. Otin aseen eteen ja napsautin varmistimen pois päältä. Odotin, että Reija tulee näkyviin, etten ammu vahingossa sitä. Sillä hetkellä metso lähti lentoon ja niin lähti myös ensimmäinen laukaus.
Ammuin joko ohi tai haavoitin metsoa lievästi, sillä se istahti noin 15 metrin päähän puun oksalle istumaan. Siinä se nyt oli, lähellä, eikä mitään tiellä. Tikka lauloi, ja myös metson laulut oli sen hetken jälkeen laulettu.
Johanna taputti minua selkään niin, että etuhampaat olivat pudota. Reija oli jo metson kimpussa, ja me juoksimme puukon kanssa putoamispaikalle. Tein metson kaulaan viillon varmistaakseni sen kuoleman. Johannan ohjeilla suolestin linnun ja olin samalla suolestaa itsenikin, ainakin sormenpäästä. En tullut ajatelleeksi, että joillakin puukot ovat terävämpiä kuin meidän iskällä.
Mika ja Matti onnittelivat minua saaliista, vaikka suurimmaksi osaksi saalis olikin Reijan ansiota. Reija sai palkkioksi sisälmyksiä, vuolaat kehut ja rapsutukset. Erityismaininta kuuluu myös opettajalleni Johannalle!
Matti kysyi huuli pyöreänä, että oliko tuo tosiaan mun ensimmäinen saalis. Pikkuflikka tuli ensimmäistä kertaa reissuun, ja heti jäi jokaisen pystykorvaihmisen unelma reppuun. Moukan tuuriako? :)
Vaikka tänään sataa, miehet lähtivät metsään. Mistähän se mahtaa johtua...
Tänään syödään porukalla!
EVE
Uijuma varmasti olli mahti fiilis! Innolla odotan jo ens syksyä, toivottavasti ois parempi lintu kanta, kun viimesyksynä. :)
VastaaPoistaOli se. :) Syksyä odotellaan myös täällä!
Poista