tiistai 5. joulukuuta 2017

SUOMEAKIN VANHEMPI

Mikä on kaunein maisema, minkä tiedän?

Se ei ole silmänkantamattomiin jatkuva valkoinen hiekkaranta tai syvän turkoosina loistava meri. Se ei ole yksikään seitsemästä ihmeestä, ei kiemurteleva muuri tai ylireagoitu hautapaikka. Se ei ole rikkauksia täynnä olevan kaupungin marmorinen jalkakäytävä, jota kukaan ei käytä tai korkealle kurkottava huojuva palmupuu. Se ei ole taivaaseen asti ulottuva vuori tai hehkuva tuhannen ja yhden yön autiomaa. Se ei ole villien kissapetojen tanssi savannilla tai rakkauden jättömaa.

Se on lumihangessa juokseva suomenpystykorva.

Sielunmaisemani. Henkeni ja elämäni. Minun Suomeni.


100-vuotiasta Suomeakin vanhempi, ensimmäisen rotumääritelmänsä vuonna 1892 saanut suomenpystykorva ei ole huvikseen kansalliskoiramme. Suomenpystykorvalla metsästys on kulttuuriperintö, jollaista ei ole missään muualla maailmassa. Metsänhoitaja Hugo Richard Sandberg kuvasi vuonna 1890 suomenpystykorvan luonnetta muun muassa näin: 


Läheisessä kosketuksessa perheeseen elänyt ja sen kanssa valoisat ja pilviset päivät jakanut suomalainen koirakin osoittaa kaikessa piirteitä, jotka muistuttavat isäntää, suomalaista. Häntä kohtaan se osoittaa kiintymystä ja uhrautuvaa uskollisuutta. Rohkeuttakin siinä on paljon enemmän kuin niin pieneltä koiralta voi odottaa.

Samoja piirteitä osoittivat myös nuoret miehet ja naiset, jotka kävivät puolustamaan rakasta kotimaatamme, minkä ansiosta saamme elää juuri sellaista suomalaista elämää kuin haluamme.
Olen käynyt kaksi kertaa etelänmaalla lomalla. Kummankaan reissun jälkeen en ole tuntenut olevani yhtäkään kokemusta rikkaampi tai autuaampi. Sen sijaan Lapin ja Pohjolan metsissä vietetyt viikot kahdestaan koiran kanssa tai lapsuuden samoilut Hirvijoen metsissä koiran seuratessa ovat jättäneet lähtemättömät muistot ja kaipuun rintaan. Sellainen elämä, josta nyky-yhteiskunta pikkuhiljaa vieraantuu.
Tästä eteenkinpäin kannan rahani mieluummin Suomen metsiin kuin vieraan maan muovikellokauppiaille. Suomen 100-vuotiaan itsenäisyyden kunniaksi otan ennemmin kossun kuin käyneen rypälejuoman. Ja olen vaikka sitten mieluummin juntti kuin feikki.
Terveiset papalle taivaaseen. Olit yksi niistä, jotka mahdollistivat tämän juhlan.

EVE

Lähde: Suomen Pystykorvajärjestö

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti