REISSUPÄIVÄKIRJA | OSA 2

Torstai

Huilipäivän jälkeen torstai alkoi aikaisin aamulla, ja Kuuralla oli metsässä aivan toinen meininki kuin viimeksi. Likka juoksi hienosti hakemaan lintuja noin kolmeensataan metriin, eikä tullut käymään luona montakaan kertaa. Teerejä oli liikkeellä hyvin, jopa niin hyvin, että Kuura pääsi kaksi kertaa meidän aikaisemman toiminnan mittakaavassa hyvään haukkuun. 

Ensimmäiselle menin kontaten, mutta lintu ehti lähteä ennen kuin minä sitä näin. Toisella kertaa Kuura löysi puusta ääntelemättömän linnun ja alkoi haukkua sitä. Lintu siirtyi puun latvaan suoraan näkökenttääni. Siinä minä tapitin lintua noin 40 metrin päässä, eikä olisi tarvinnut kuin ampua - jos minulla olisi ollut rihlakko! En halunnut ampua teerikanaa niin kaukaa haulikolla, sillä en halunnut ottaa niin isoa riskiä siitä, että linnusta olisi tullut haavakko. Yritin hiipiä hieman lähemmäs, mutta eihän se sitä kestänyt. Yhtä kaikki, olen ylpeä Kuurasta, sitä on suotta aina vähätelty. Kuura osaa kyllä asiansa, kun vain saa tilaisuuden. 

Ps. Iskä, jos sulla on ylimääräinen rihlakko, voin ottaa. 

Perjantai

Syntymäpäivä alkoi puurolla ja suklaalla ja jatkui metsässä. Onko parempaa paikkaa täyttää 25 vuotta? :) Lumi oli vuorannut maaston kauniiksi ja ilma oli rapsakka. Sanoisin, että keleistä paras.

Kuura paineli edellisenä päivänä 21 kilometriä, joten sen annettiin huilata aamu. Lähdimme Johannan ja Reija-koiran kanssa katsomaan, josko meillä olisi yhtä hyvä tuuri kuin oli metson kanssa. Reija on kokenut konkari ja löysi ääntelemättömät linnut puusta ja aloitti hyvän, tiheän haukun. Harmi, että minä kävelin rinnettä ylös haukulle kuin noita pääsiäisvalkeille, joten linnut näkivät minut kaukaa ja lähtivät ilkkuen tiehensä. Johanna sanoi, että seuraavalla kerralla on mentävä matalampana, varsinkin rinnettä ylös.

Iltapäivällä heitimme pienen lenkin myös Kuuran kanssa, mutta Kuuralla ei taas virta piisannut, varsinkaan, kun maa oli nuoskainen ja tassua piti nostaa tavallista korkeammalle. Niinpä Kuuran kanssa tyydyttiin lyhyeen lenkkiin.

Lauantai

Jätimme suosiolla Kuuran mökille ja lähdimme Johannan ja Reijan kanssa kierrokselle. Vettä satoi ja kaikki tuntui muutenkin menevän pieleen, kunnes tuli ilon pilkahdus - Reija haukkuu puuhun ja lähellä!

Tällä kertaa virheisiin ei ole varaa. Löin sammaleeseen maata kuin mettoo nevahan ja aloin ryömiä läheisen kiven taakse. Kiven takaa kiikaroin, että missä kohdassa se Reija on. Jatkoin ryömimistä kohti seuraavaa kiveä. Kun olin ryöminyt noin 20 metriä, olin kyllin lähellä. Kurkistin kiven takaa ja tajusin, että Reija käy jostain syystä niin kuumana, että haukkuu tyhjää puuta.

Reija senkin ryökäle, lienikö kosto meikäläiselle, kun munasin aiemmin hyvät haukut. Johanna kuitenkin sanoi, että minä etenin hyvin. Kyllä se vielä jossain kohdassa onnistuu!

Meillä on vielä kaksi jahtipäivää jäljellä, ja toivon, että Kuuran kanssa vielä onnistaa.

Ps. Blogia on hankala kirjoittaa kännykällä, joten pieniä fonttikoon eroja saattaa olla havaittavissa.


EVE