KANALINTUJAHTIIN ULKOMAILLE

Olen haaveillut heinäkuusta asti, että muutamat lomapäiväni tulen käyttämään syksyllä lintujahtiin. Siitä asti olen suunnitellut syyslomaani. Olen hankkinut aseluvan, treenannut ampumista, kulkenut metsissä ja liikuttanut koiraa, hankkinut varusteita palkkaluokkaani nähden aivan liian suurella euromäärällä ja nyt se on totisinta totta, että reissuun todella lähdetään, sillä startti on jo sunnuntaina!

Alunperin suunnittelin reissaavani yksin Rovaniemen tienoille. Isä kuitenkin ehdotti, että jos lähtisin hänen mukaansa syyskuulla Savukoskelle. Minulla oli sellaisia esteitä, etten syyskuussa pystynyt lähteä mihinkään ja sehän vasta harmitti. Isäni sai idean, että ehkäpä voisin lähteä lokakuun lopulla hänen ystäviensä oppeihin Savukoskelle. Minut huolittiin mukaan, joten siitä alkoi kyseisen reissun suunnittelu. 

Noin kuukausi sitten suunnitelmat kuitenkin muuttuivat taas. En onneksi ollut ehtinyt maksaa lupia valtion maille Savukoskelle, sillä emme tulisikaan menemään sinne. Isäni sanoi minulle hyvin hienovaraisesti, että Savukoskella on ollut heikosti lintutilanteita, että hänen ystävänsä eivät lähdekään Savukoskelle, vaan Ruotsiin. "Olisiksä halunnu sinne Ruattiin lähtiä..?"

No.. HALUAN!

Siitä sitten alkoi tulli-ilmoitusten, laivalippujen, ekinokokkilääkitsemisien, rokotusten, lemmikkieläinpassien, Ruotsin riistanhoitomaksujen ja lupien oston ralli, mutta vihdoin kaikki on hoidettu. Koska mikään ei ole omaani (ase eikä koirakaan virallisesti) niin olen tarvinnut lisäksi vielä virallisilta omistajilta valtakirjat, että saan vietyä kaiken rajan yli. Mitään en olisi tietenkään yksin noviisina osannut tehdä, vaan muut reissulaiset neuvoivat ja auttoivat minua, kiitos siitä!

"Noo, mitäs teet lomalla?"
"Meen Ruattiin."
"Ai risteilylle?"
"Tavallaan."

Laiva lähtee Vaasasta ja saapuu Uumajaan, josta jatkamme matkaa autoin Keski-Ruotsiin. Lisäkseni retkueeseen kuuluu kolme muuta ihmistä sekä seitsemän suomenpystykorvaa. Riittävätköhän ne varmasti?

Kotipihan pihlajanmarjoista valmistettu hyytelö odottaa pääsevänsä riistaruoan viereen.

Viimeiseen kahteen viikkoon Kuura ei ole saanut kunnolla liikuntaa, sillä olen joutunut ottamaan iisisti parannellakseni omia kremppojani. Sunnuntaista alkaen yhdeksän päivää tulevat olemaan koiralle todella kovia, mutta on olemassa pieniä niksejä, joilla koirankin palautumista pystyy edistää. Tämä reissu tulee vaatimaan myös omalta kestävyydeltäni todella paljon.

Pakkaukset ovat vielä aavistuksen kesken, mutta kunhan saan auton pakattua, lähden karistamaan kohti välietappia, Lapuaa, ja teen vielä viime hetken hankinnat reissua varten. Tästä tulee kaikkien aikojen loma, jonka jälkeen olen todennäköisesti väsyneempi kuin ennen lomaa. Pidän reissusta päiväkirjaa ja kerron kuulumisia pitkin viikkoa.

Hmm.. Mitkä kengät mukaan?

Olen miettinyt pitkin syksyä, millaiset metsästyskengät ostan. 20 vuotta vanhoista Sievin maihareista mureni kirjaimellisesti pohja, joten jouduin hävittämään uskolliset, isoveljiltä perityt jalkineet. Sen jälkeen olen tallannut metsissä joko lenkkareissa tai kumppareissa. Koska en halua ottaa pienintäkään riskiä, että reissuni menisi pilalle kastuvien kenkien takia, päätin ostaa Muckbook Arctic Sport -talvikumpparit. Saappaat kestävät veden lisäksi pakkasen kuulemma -47 asteeseen asti, eli käytännössä näissä ei pitäisi palella. Hinta oli Varuste.netissä jotain 90 euron luokkaa, en muista tarkalleen, sillä "perse on auki että syrämmehen tuuloo", joten nämä saappaat eivät enää tässä konkurssissa tunnu.

Palataan asiaan länsirajan tuolta puolen,


EVE