sunnuntai 6. elokuuta 2017

SALILÄSKISTÄ METSÄSTÄJÄKSI

Lupasin kertoa teille, rakkaat kaksi lukijaani, uudesta elämääni koskettavasta asiasta tällä viikolla. Tiukoille menee, mutta ehdin kuin ehdinkin kirjoittaa vielä tämän viikon puolella. Kiirettä on pitänyt, sillä kävin tällä viikolla metsästäjätutkintoon valmistavan kurssin ja perjantaina suoritin metsästyskortin tuloksella 58/60.

Kun olin 13-vuotias, valitsin yläasteella metsästäjätutkinnon valinnaiseksi kurssiksi. Kurssia ei koskaan tullut, sillä ryhmä jäi liian pieneksi. Siitä lähtien olen haaveillut metsästäjätutkinnon suorittamisesta. Viime syksynä päätin, että vuoden päästä se tapahtuu. Vuosi on nyt kulunut tuosta päätöksestä. Monet asiat tapahtuvat omalla painollaan, kun niille antaa aikaa.


Entä mitä tämä tarkoittaa blogin kannalta? Sitä, että blogi muuttuu myös erähenkiseksi. Haluan kirjoittaa ajatuksia metsästämisestä ja kaikesta, mitä siihen kuuluu aina luonnossa kulkemisesta onnistuneeseen laukaukseen saakka. Kokemuksen lisääntyessä tulen varmasti kirjoittamaan myös saaliin käsittelystä ja riistan saamisesta lautaselle asti. Myös liikunta tulee säilymään aina elämässäni, ja viitteitä siitä tulee löytymään varmasti blogistani jatkossakin.

Mitä sitten aion metsästää? Varmasti molemmat kahdesta lukijastani ovat havainneet, että minulla on lintukoira, suomenpystykorva. Aion aloittaa urani metsästäjänä metsäkanalinnuilla. Tämä ei ole kuitenkaan niin helppoa kuin blogin kirjoittaminen, sillä koirani vaatii erittäin paljon treeniä, eikä puitteet tälle eteläsuomalaisessa betonilähiössä ole parhaimmat mahdolliset. Uhosin viime syksynä, että vuoden päästä syödään lintusoppaa. Tätä lupausta rohkenen kuitenkin epäillä, sillä näillä leveysasteilla eläessä ja tässä vaiheessa uraani varsinaiset metsästyspäivät jäävät varmasti summaltaan hyvin pieneksi ainakin tällä kaudella. Jos saalista ei tule, lupaan hakea Shelliltä kanakorin.

Minulla on kokemusta maaliin ampumisesta, mutta haulikon käsittelijänä olen vasta-alkaja, joten tavoite on kehittyä pitkäpiippuisella ampumisessa. Tällä kaudella keskityn vain haulikkoon, mutta tulevaisuudessa on tavoitteena opetella ampumaan myös kiväärillä. Tavoite on olla vuoden päästä niin taitava ampuja myös kiväärillä, että voin käydä suorittamassa ampumakokeen karhumerkkiin. Tällä merkillä olisin oikeutettu metsästämään myös isoja eläimiä.

Metsästämiseen liittyy paljon muutakin kuin ampuminen. Se on ennen kaikkea luonnossa kulkemista ja luonnosta nauttimista parhaan kaverin eli koiran kanssa. Tästä kaikesta haluan jatkossa teille kirjoittaa.

Ps. Blogin ulkoasu ja nimi tulee muuttumaan lähiaikoina. En pahastu, jos jompikumpi teistä, rakkaat kaksi lukijaani, poistuu seuraajistani blogin tulevan sisällön- ja ulkoasumuutoksen vuoksi.

-EVE



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti