BODYCONTROL BY EEVSKU

Olen iloinen siitä, että blogilleni on tullut paljon uusia lukijoita ja olen saanut blogin muutoksen myötä paljon hyvää palautetta. Kiitoksia kaikille niistä. Uudetkin lukijat ovat varmasti huomanneet intohimoni liikuntaan. Suhtautumiseni treenaamiseen on kuitenkin muuttunut radikaalisti viimeisen puolen vuoden aikana. Olen koulutettu personal trainer ja olen tehnyt pt:n töitä toiminimellä yli kolme vuotta. Koko sen ajan olen vannonut kuntosaliharjoittelun nimeen ja ajatellut suurin piirtein, että mikään muu ei ole oikeaa treenaamista kuin lihasten kasvattaminen.

No, tämä oli yhtä tyhmä ajattelutapa kuin miltä se kuulostaakin ääneen sanottuna. Vielä kaksi vuotta sitten painoin kuutisen kiloa enemmän ja olin lihaksikkaampi - mutta myös erittäin paljon kömpelömpi, jäykempi ja huonokuntoisempi. Ei siinä pumppaillessa pahemmin syke päässyt nousemaan, kuntoni oli suoraan sanottuna aivan surkea. Näytin ehkä urheilulliselta, mutta kestävyydeltäni en ollut sitä lainkaan.

Näytän edelleen urheilulliselta, lihasmassaa on minulla edelleen ihan mukavasti - mutta olen erittäin paljon kovemmassa kunnossa, ihan vain sillä, että olen innostunut monista uusista jutuista ja kuntosali on jäänyt taka-alalle. Yksi innostukseni kohde on ollut ulkona treenaaminen. Se oli yksi syy, miksi lähdin keväällä mukaan Eveliina Tistelgrenin eli Eevskun Bodycontrol -nettivalmennukseen.

Eveliina Tistelgren on paitsi kaimani, myös erittäin inspiroiva persoona positiivisuudellaan ja hyvällä esimerkin näyttämisellään. Hänen nettivalmennuksessa oli hieno olla mukana. Kaikki treenit pystyi tehdä käytännössä ilman välineitä, sisällä tai ulkona. Liikkeet koostuivat omalla kropalla tehtävistä liikkeistä, HIIT-treeneistä sekä liikkuvuus- ja hermotusharjoituksista. Mukana tuli myös ravinto-ohjeet, joita ei kuitenkaan ollut valmennuksessa tarkoitus noudattaa orjallisesti - Bodycontrol ei ole dieetti, vaan kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin löytäminen liikunnan ja ravinnon kautta. Kun tein liikkuvuusharjoitteita useita kertoja viikossa, kroppa tuntui aivan poikkeuksellisen hyvältä ja sitä myötä fiiliskin oli kirkas.

Voit tutustua Eevskun Bodycontrol Basics -valmennukseen täältä.

Parasta Bodycontrol-nettivalmennuksessa on se, että kaikki treenit pystyi tekemään ulkona! Vietin yleisurheilukentällä erittäin paljon aikaa kesällä näiden treenien parissa. Kaiken lisäksi treenit ovat osaksi kevyitä, eli kuka tahansa jaksaa ne tehdä. Sain treeniohjeista itselleni uusia työkaluja liikkuvuuden ja lihasten hermottamisen harjoitteluun, ja ne ovat jääneet pysyviksi osiksi treeneihini. Lisäksi opin päälläseisonnan ja oivalsin helpottavan ratkaisun selkäkipuuni. Ennen kaikkea suosittelen Bodycontrolia sellaiselle henkilölle, joka ei kaipaa kuntosalia ja jonka ryhti ja kehonhallinta on heikkoa. Tästä valmennuksesta on mahdollista saada poikkeuksellisia neuvoja oman kehon kokonaisvaltaisen toimivuuden kehittämiseen liikunnalla. Opin myös muutaman tosi kivan ja terveellisen reseptin, jotka jäivät minulle tavoiksi. Enkä tarvinnut ruokavaakaa, omastani on nimittäin patteri loppunut jo hyvä tovi sitten.

Vaikka muitakin liikuntamuotoja on kuin kuntosali, on perse se, jolla puristetaan sieltä sängystä ylös vanhana mummona. Lihasvoima on se, joka pitää ihmisen toimintakykyisenä pidempään, ei juostut maratonit. Siitä syystä aion panostaa taas syksyn tullen saliharjoitteluun, vaikka kesä olikin salin suhteen rikkonainen.

Uusi valmennus starttaa maanantaina 28.8. Mikäli kiinnostuit, lähde mukaan!

Postaus toteutettu yhteistyössä Bodycontrol -nettivalmennuksen kanssa. #bcbyeevsku


-EVE

METSÄKANALINNUT | KATOAVA KANSANPERINNE?

Tällä viikolla tuli tieto metsäkanalintujen pyyntirajoituksista tällä kaudella. Omalta kannaltani rajoitukset näyttävät kohtalaisen surullisilta. Aion nimittäin tehdä viikon mittaisen metsästysreissun Pohjoiseen, ja alueella, johon tähtään, rajoitukset koskevat sekä teertä, pyytä että riekkoa. Ainoastaan metsoa saa metsästää sillä alueella. Surullista ei ole niinkään se, että pyyntirajoitukset koskevat juuri minua, vaan se, että ennen niin kukoistava metsäkanalintukanta on mennyt aivan älyttömän heikoksi.

Muistan lapsuudestani sen, kun isä tuli lähes jokaiselta reissulta linnun kanssa. Oli pyytä, teertä ja metsoa. Metsästyskauden ulkopuolella näkyi usein lintua metsässä kävellessä. Nykyään metsäkanalinnut tuntuvat olevan harvinaisuus, ainakin rajoitusten perusteella. Toki lintukannat riippuvat täysin alueesta. Riekko on täysin rauhoitettu koko maassa lukuunottamatta ylintä Lappia, sillä riekko lappalaisille on kuin nuuska ruotsalaisille - kansanperinne, jota ei evätä.

Isäni ja hänen koiransa Rokan yhteistyöllä saatu saalis viime syksynä.

Metsästäjät eivät kykene kantaa olemattomaksi tuhoamaan. Tuhon tekijät ovat kylmä pesimäaika ja pienpedot. Etenkin supikoira, maahamme levinnyt lähes hyödytön vieraspeto, lisääntyy kaiken aikaa vauhdilla tuhoten riistapoikueita eläimestä saatavien hyötyjen ollessa minimaaliset. Mitä metsästäjät voivatkin tehdä riistan hyväksi, on harventaa esimerkiksi supikoirakantoja.

Säälle emme voi mitään, ilmastonmuutoksen myötä vuodenajat heittävät häränpyllyä eikä tietoa paremmasta ole. Toki omilla ekologisilla valinnoillamme voimme vaikuttaa ilmaston lämpenemisen  hidastumiseen. Ilmastoa emme pysty normalisoimaan yhtäkkiä, sen sijaan jokainen voi omalla toiminnallaan kunnioittaa riistan pesimärauhaa pitämällä koirat kytkettyinä 1.3. - 20.8.

Ymmärrän täysin, että usea metsästäjä metsäkanalintujen vähäisyyden tiedostaen antaa metsäkanalintujen olla täysin rauhassa, kunnes kannat hieman nousevat. Mielestäni edellä mainittu reagointi ei millään tavalla käänny metsästäjiä itseään vastaan, vaan pikemminkin se on hyvää metsästysharrastuksen markkinointia. Me metsästämme sitä riistaa mitä meillä on, ja siitä varmasti riittää kaikille. Metsäkanalintujen pyyntiä on nyt rajoitettu, ja rajoitusten puitteissa niitä saa metsästää, mutta miksi lähtisi tieten tahtoen ahnehtiman, jos kiinnostus ei siinä lajissa ensisijaisesti ole.

Yhtä kaikki, olen päättänyt viikon reissulleni tavoitteen, ja se on yksi metso. Jos jään tyystin ilman, sekin käy. Ensisijaisesti lähden reissuun oppimaan muilta, edellyttäen että pääsen kokeneemman porukan mukaan. Mikäli en pääse, lähden yksinäni. Asiat tarkentuvat vielä myöhemmin lisää.



- EVE

METSÄN OMA KULTAKAIVOS

On hankala löytää hyviä sienipaikkoja. Hyvien apajien löytäminen on jo kyllin vaikeaa ilman ulkopaikkakuntalaisen ummikkoisuuttakin. Muutaman hukkareissun tehneenä ja niistä lannistumatta olen vihdoin löytänyt oman kultakaivokseni uudella kotipaikkakunnallani! Koordinaatit sienipaikastani vien tietysti hautaan.

Suosikkisieneni on tietysti keltavahvero eli kantarelli. Kaikki, jotka pitävät sienistä, pitävät myös kantarellistä. Monet kuitenkin sanovat, ettei niitä löydä mistään. No ei varmasti löydy, jos kantarellisilmä ei ole harjaantunut, eikä viitsi kävellä metsänreunaa kymmentä metriä pidemmälle. Kliseisesti sanottu, mutta: etsivä löytää! Haluankin nyt jakaa oman kokemukseni hyvistä kantarellipaikoista.

Ehdottomasti paras neuvo on, että kantarelli tykkää kasvaa tamppaantuneiden polkujen tai metsäautoteiden varsilla. Tästä syystä sienet ovat monien kävelijöiden tavoitettavissa, sillä tottumatonkin metsänkävijä kävelee mielellään valmista polkua pitkin. Huono puoli tässä on se, että etenkin metsäautoteiden varsilla kasvavat sienet ovat monesti likaisia. Hyvä puoli taas on se, että jos löydät pientareelta yhden kantarellin, niitä on varmasti enemmän, kun lähdet kävelemään tieltä metsään päin. Kantarelli ei koskaan kasva yksikseen. Jos löydät yhden, voi varmuudella sanoa, että niitä on lähettyvillä lisää.

Kantarellin löytäminen vaatii todellakin hieman harjoittelua ja harjaantunutta silmää. Sienet ovat usein niin hyvin heinän, sammaleen tai karikkeen peitossa, että niistä saattaa olla näkösällä vain pienenpieni keltainen piste. Monesti on tullut käveltyä kehää ja hetken kuluttua tajuttua, että on astunut pienten kantarellien päälle niitä etsiessään. Kantarellit eivät kasva sarjakuvamaisesti maanpinnasta suoraan ylöspäin, vaan ovat yleensä aina osittain karikkeen alla peitossa. Hyvä tunniste on nimenomaan keltainen väri, ja harjaantunut silmä erottaa keltaisen pilkahduksen maastosta, vaikka ympärillä olisi keltaisensävyisiä lehtiä tai muuta hämäävää. Joten, ei muuta kuin sinnikkäästi metsään!

Mulla oli kaksi vapaapäivää, joista molempina kävin sienestämässä. En pystynyt kuitenkaan keskittymään ihan täysin voimin kantarelleihin. Kuulin nimittäin metsästä, hyvin läheltä minua, hirven määkimistä, ja tästä syystä en uskaltanut päästää koiraa irti. Koiran saa päästää vapaaksi muutenkin vasta 20. päivä tätä kuuta ellei koira ole välittömästi kytkettävissä, ja mikäli koira olisi hirven nähnyt, se ei todellakaan olisi ollut kytkettävissä edes tämän vuorokauden puolella. Jos ehdin sieneen vielä ennen 20. päivää, jätän koiran suosiolla kotiin. Tällä kertaa kantarellit pääsivät piirakkaan, mutta olen tehnyt niistä myös pastakastikkeita, jotka ovat älyttömän ihania. En tiedä, maltanko laittaa yhtäkään löytämääni kantarelliä pakkaseen asti!

-EVE

ONKO METSÄSTÄMINEN PELKKÄÄ AMPUMISTA?

Monet lapset ovat suorittaneet tänä kesänä metsästäjätutkinnon. Nuorin lapsi, kenen kuulin tutkinnon suorittaneen vain neljällä virheellä, oli 11-vuotias tyttö. En käsitä, miten mielestäni aikuisen logiikkaa vaativat kysymykset ovat olleet niin selkeitä noin nuorelle ihmiselle, ei voi muuta kun hattua nostaa. Tästä aiheesta keskustelu siirtyi perheeeni kanssa alaikäisten aselupiin. Rinnakkaisluvan täysi-ikäisen aseeseen voi saada vasta 15-vuotiaana. Eräs lapsi seurueesta kysyi: "Miten voi olla metsästäjä, jos ei ole asetta?" Tämä kysymys todisti sen, mitä olin mielessäni jo pohtinut. Suurelle osalle heistä, jotka eivät ole asiaan perehtyneet, metsästämisharrastus tarkoittaa pelkkää ampumista ja eläinten tappamista.

Metsästys määritellään metsästyslain mukaan nimenomaan luonnonvaraisen riistan tappamiseksi ja haltuunottamiseksi. Tähän kuuluu myös pyyntitarkoituksessa tapahtuva riistaeläimen houkutteleminen, etsiminen, kiertäminen, väijyminen, hätyyttäminen tai jäljittäminen, koiran tai muun pyyntiin harjoitetun eläimen käyttäminen riistaeläimen etsimiseen, ajamiseen tai jäljittämiseen sekä pyyntivälineen pitäminen pyyntipaikalla viritettynä pyyntikuntoon (Metsästyslaki 1:2).

Vastuuntuntoiseen ja eettiseen metsästämiseen kuuluu myös riistanhoito. Metsästäjät pitävät omalla toiminnallaan huolta siitä, etteivät riistakannat taannu. Tähän kuuluu ennen kaikkea metsästysaikojen noudattaminen ja metsästysaikojen ulkopuolellakin tapahtuva riistalle tarkoitettujen ruokintapaikkojen, riistapeltojen ja kosteikkojen perustaminen. Kylmä ja kolea pesimäaika karsii isolla kädellä monia poikueita, ja on tärkeää, että eri lintulajeilla on suojaa. Näitä suojapaikkoja voidaan perustaa riistapelloille ja kosteikoille. Lisäksi riistalinnuille voi perustaa maanomistajan luvalla ruokintapaikkoja, hirvieläimille nuolukivipaikkoja, telkille pönttöjä ja niin edelleen. Myös vierasperäisten pienpetojen, esimerkiksi supikoiran karsiminen, turvaa etenkin lintukantoja. Kaikella toiminnallaan metsästäjät pyrkivät siihen, etteivät kannat vähenisi ja että metsästettävää riittäisi tulevinakin vuosina.

Ennen kaikkea vastuuntuntoista metsästämistä on ampumatta jättäminen. Mikäli lajitunnistus on epävarma, on jätettävä ampumatta. Jos eteen ilmestyvällä hirviuroksella on sarvissaan tietty määrä piikkejä, on se hirvikannan kannalta iältään liian hyvä "siitosori" ammuttavaksi. Mikäli metsästäjä ei kykene edessä olevien oksien tai eläimen liikehdinnän takia ampumaan heti tappavaa laukausta, vaan olisi vaarana, että eläimestä tulee haavakko, on jätettävä ampumatta. Mikäli metsästäjä näkee metsäkanalinnun yksityisellä metsäautotiellä sorastamassa, ei saa ampua, sillä saalis olisi liian helppo. Esimerkkejä ampumatta jättämisestä on useita, joista edelliset vain esimerkkinä. Kunnon metsästäjä noudattaa näitä eettisiä sääntöjä.

Ampuminen ja saalis eivät aina ole eräretken itseisarvo. Useimmilta metsästyspäiviltä ei välttämättä jää käteen saaliin varjoakaan. Aika metsässä ei silti mene koskaan hukkaan, sillä metsästäjät nauttivat luonnossa kulkemisesta yksin, koiran tai metsästyskaverin kanssa. Suomessa on väkilukuun nähden eniten metsästäjiä, noin 300 000. Harrastus ei ole Suomessa pelkästään eliitin huvia, vaan metsästys on jokaisen ulottuvissa. On ilmeistä, että näin suureen joukkoon mahtuu jokunen, jotka eivät noudata näitä eettisiä sääntöjä. Muutama poikkeustapaus ei kuitenkaan pysty mustamaalaamaan koko harrastajistoa, vaan metsästys Suomessa on korkealle eettistä.

Näiden ajatusten myötä haluan toivottaa kaikille mahtavaa kaudenaloitusta kyyhkysjahdin muodossa 10.8.!

-EVE

SALILÄSKISTÄ METSÄSTÄJÄKSI

Lupasin kertoa teille, rakkaat kaksi lukijaani, uudesta elämääni koskettavasta asiasta tällä viikolla. Tiukoille menee, mutta ehdin kuin ehdinkin kirjoittaa vielä tämän viikon puolella. Kiirettä on pitänyt, sillä kävin tällä viikolla metsästäjätutkintoon valmistavan kurssin ja perjantaina suoritin metsästyskortin tuloksella 58/60.

Kun olin 13-vuotias, valitsin yläasteella metsästäjätutkinnon valinnaiseksi kurssiksi. Kurssia ei koskaan tullut, sillä ryhmä jäi liian pieneksi. Siitä lähtien olen haaveillut metsästäjätutkinnon suorittamisesta. Viime syksynä päätin, että vuoden päästä se tapahtuu. Vuosi on nyt kulunut tuosta päätöksestä. Monet asiat tapahtuvat omalla painollaan, kun niille antaa aikaa.

Entä mitä tämä tarkoittaa blogin kannalta? Sitä, että blogi muuttuu myös erähenkiseksi. Haluan kirjoittaa ajatuksia metsästämisestä ja kaikesta, mitä siihen kuuluu aina luonnossa kulkemisesta onnistuneeseen laukaukseen saakka. Kokemuksen lisääntyessä tulen varmasti kirjoittamaan myös saaliin käsittelystä ja riistan saamisesta lautaselle asti. Myös liikunta tulee säilymään aina elämässäni, ja viitteitä siitä tulee löytymään varmasti blogistani jatkossakin.

Mitä sitten aion metsästää? Varmasti molemmat kahdesta lukijastani ovat havainneet, että minulla on lintukoira, suomenpystykorva. Aion aloittaa urani metsästäjänä metsäkanalinnuilla. Tämä ei ole kuitenkaan niin helppoa kuin blogin kirjoittaminen, sillä koirani vaatii erittäin paljon treeniä, eikä puitteet tälle eteläsuomalaisessa betonilähiössä ole parhaimmat mahdolliset. Uhosin viime syksynä, että vuoden päästä syödään lintusoppaa. Tätä lupausta rohkenen kuitenkin epäillä, sillä näillä leveysasteilla eläessä ja tässä vaiheessa uraani varsinaiset metsästyspäivät jäävät varmasti summaltaan hyvin pieneksi ainakin tällä kaudella. Jos saalista ei tule, lupaan hakea Shelliltä kanakorin.

Minulla on kokemusta maaliin ampumisesta, mutta haulikon käsittelijänä olen vasta-alkaja, joten tavoite on kehittyä pitkäpiippuisella ampumisessa. Tällä kaudella keskityn vain haulikkoon, mutta tulevaisuudessa on tavoitteena opetella ampumaan myös kiväärillä. Tavoite on olla vuoden päästä niin taitava ampuja myös kiväärillä, että voin käydä suorittamassa ampumakokeen karhumerkkiin. Tällä merkillä olisin oikeutettu metsästämään myös isoja eläimiä.

Metsästämiseen liittyy paljon muutakin kuin ampuminen. Se on ennen kaikkea luonnossa kulkemista ja luonnosta nauttimista parhaan kaverin eli koiran kanssa. Tästä kaikesta haluan jatkossa teille kirjoittaa.

Ps. Blogin ulkoasu ja nimi tulee muuttumaan lähiaikoina. En pahastu, jos jompikumpi teistä, rakkaat kaksi lukijaani, poistuu seuraajistani blogin tulevan sisällön- ja ulkoasumuutoksen vuoksi.

-EVE