Mua todella harvoin etoo mikään. Mikään ihmisestä irtoava erite ei ällötä (paitsi ihan ohuesti räkä). Ei uloste, virtsa, veri eikä oksennus saa minua perääntymään. En pelkää ampiaisia, hirvikärpäsiä, hämähäkkejä, en käärmeitä tai hiiriä. Olen aina se hyönteispyydystäjä, joka toimii, kun muut kiljuu, että amppari tuli sisälle. Jos kaveripiirissä tapahtuu jotain yököttävää, olen minä se, joka tarpoo etulinjassa hoitamaan tilannetta.
 |
| Laita toki kätesi tänne |
Viime keskiviikkona mieheni kysyi, että mikä ihmeen punainen piste Kuuralla on jalassa. Aluksi luulin siitä haavaksi, mutta pienen tutkiskelun ja parin googlehaun jälkeen totesin, että se on punkki. En ollut koskaan, ikinä aikaisemmin ollut punkin kanssa missään tekemisissä, tämä peto oli minulle täysin tuntematon. Sen verran kuitenkin tiesin, että punkkien poistoon on olemassa omat pihdit, eikä niitä tulisi repiä tavallisilla pinseteillä. Halusin sen kuitenkin nopeasti pois koirani jalasta, ja yritin ottaa sitä pois tavallisilla pinseteillä. No, tästä touhustahan ei tullut yhtään mitään, en nimittäin tiennyt, että punkki pitää poistaa pyörittämällä, ei vetämällä. Punkki hajosi osittain ja sen jälkeen lähdimme eläinlääkäriin.
Hoitaja rapsutti paljain (yäk) käsin punkin ihon sisään jäänyttä kärsää pois siinä kuitenkaan onnistumatta. Manasin itseni idiootiksi, kun olin mennyt punkkia omin neuvoin sörkkimään. Kokonaisen punkin hoitaja olisi varmasti onnistunut saamaan irti. Hoitaja sanoi, että en minä ole mitään pilannut, keho hylkii kuolleen punkin pois kyllä aikanaan. Tämä punkki oli vielä ihan minimalistisen pieni, kuulemma.
Kysyin neuvoja punkkien ehkäisyyn. Radiossa soi jatkuvasti ne rasittavat loishäätölaulut ja -mainokset, mutta koskaan ne eivät ole jääneet takaraivoon, entisessä asuinpaikassa kun punkit eivät olleet ongelma. Kun aamulla kello löi 8.30 ja apteekki aukesi, hain viimeisillä oravannahoillani erittäin arvokkaan loishäätöpakkauksen. Laitoin paikallisvaleluliuoksen koiran niskanahkaan, ja ajattelin, että ongelma on ratkaistu. Liuos hävittäisi jo kiinni olevat punkit, sekä ehkäisisi uusien tarttumista. Voisimme jälleen kirmailla niityillä onnellisina.
Meni pari päivää normaalisti. Välillä tarkastin Kuuran jalan, että joko se pirulainen olisi viimein lähtenyt koirastani. Ei vielä. Kävelyjen jälkeen tein mielestäni hyvinkin arvosteluja kestävät punkkitarkastukset. Omasta mielestäni.
Eilen päivällä olin yksin kotona, heräsin yövuoron jälkeen ja kävelin olohuoneeseen. Mulla on muuten maailman hienoin matto - Valillan Kauris, jolla Kuura tykkää usein köllötellä. Nyt tämä matto oli kuin pakanamaan kartta, veressä. Veri ei vaikuttanut juoksuvereltä (kyllä, koiralla on kaiken hyvän lisäksi vielä juoksuaika). Katsoin tarkemmin, ja matolla oli veren seassa myös D-vitamiinikapselin kokoinen ja näköinen tyhjä pussi. Ajattelin, että mikä ihme tuo on, otin sen käteen. Sillä oli jalat. Sekunnin toivoin talvea.
Se etovuuden, kylmien väreiden ja inhotuksen määrä oli sanoinkuvaamatonta. Yhtäkkiä tuntui, että koko kämppä, koira ja minä kuhisemme kaikki verta imeviä, pallomaisia, punaisia punkkeja. Avonaisesta terassin ovesta lensi koppakuoriainen sisään, ja aloin huutaa (luulin sitäkin punkiksi). Hysteria ei ollut kaukana (nyt jo vähän naurattaa). Noin iso punkki oli imenyt itsensä täyteen verta, irronnut ja kuollut. Punkki on siis saattanut olla koirassa kiinni jopa kaksi vuorokautta. Rapsuttelun lomassa löysin koiran kaulasta verisen reiän, jonka punkki oli syönyt läpi karvojen. Miten niin pieni otus voi saada aikaan niin ison vaurion? Sääliksi kävi pientä koiraa, joka ei tuntunut tietävän tuon taivaallista koko tapauksesta.
Näin tehokasta siis oli 50 euron paikallisVALEliuos. Soitin isälle, joka tietää koirista (ja kaikesta) kaiken. Kohta en voi mennä enää koiran kanssa minnekään, jos kokoajan pitää pelätä, että punkki hyökkää koiraan, koira kantaa niitä sisälle ja kohta ne ovat ihmisissä. Asiaan on tultava muutos. Isä käski varata eläinlääkäriin ajan säännöllistä yleistarkastusta varten. Samalla voisin pyytää loishäätöön respetin, jolla saa suun kautta syötettäviä loishäätötabletteja.
Keskiviikkona menemme eläinlääkärin vastaanotolle. Taistelu on alkanut, ja ensimmäisiä sijoja on vain yksi.
-EVE
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti