TREENI | HEINÄKUUN PARHAAT

Heinäkuu, treenikuukausista parhain. Se on mennyt, ja samoin on kesä. Ilmankosteus on huomattavasti lisääntynyt, illat pimenevät ja syksyn tuoksua alkaa olla ilmassa. Optimistit voivat lopettaa sen "vielä on kesää jäljellä" -rallatuksen ennen kuin aloittavatkaan. Vaikka elokuu ilmeisesti vielä lasketaan kesäkuukaudeksi, on karu totuus se, että Suomineito on antanut tämän kesän osalta jo parhaimpansa. Heinäkuussa treenikalenteriini tuli merkintöjä 30 kappaletta ja 33 tuntia. Ne jakautuivat seuraavasti:

Vaikka kesän paras terä onkin jo takana päin, se ei tarkoita sitä, etteikö elokuu olisi hieno lomakuukausi. Henkilökohtaisesti elokuu on yksi suosikkikuukausistani, juuri sen orastavan syksyisyyden vuoksi. Syksy on tietenkin vuodenajoista paras. Syksyä usein parjataan kuolleisuuden ja masennuksen vuodenajaksi, mutta mielestäni syksy on kaiken uuden alkua. Syksyllä aloitetaan kouluja ja harrastuksia, luonto puskee annettavat hedelmänsä, sadot korjataan ja mieli on raikas ja uutta odottava.

Palataan vielä toviksi heinäkuun treeneihin. Lajit ja "lajit" ovat taas erilaisia kuin kesäkuussa. HeiaHeia -sovellus antaa merkattaviksi lajeiksi myös hyötyliikuntoja, esimerkiksi siivouksen ja autonpesun. En ole milloinkaan merkannut hyötyliikuntaa liikunnaksi, sillä hyötyliikunnat kuuluvat arkeen. Marjastus ja matonpesu ovat kuitenkin minulle niin harvinaisia ja poikkeuksellisia hyötyliikunnan muotoja, että ne olen halunnut merkata myös ylös. Marjastaminen on rauhallista, mutta erittäin työlästä puuhaa, matonpesusta puhumattakaan. Kärkipaikkaa listalla pitää edelleen kävely, josta miltei jokainen on tehty koiran kanssa. Listan lopusta löytyvä koiran ulkoiluttaminen sen sijaan tarkoittaa reissua, jolla vein isäni koiraa Rokkaa uimasille itse sen kummemmin kävelemättä.

Huhti-toukokuussa olin erittäin inspiroitunut kesästä ja kesäisistä jutuista, esimerkiksi ulkona treenaamisesta. Nyt, kun syksy kolkuttelee ovella, olen erittäin innoissani tulevasta syksystä ja syksyisistä jutuista. On otettava irti kaikki, mitä milläkin vuodenajalla on annettavaa. Syksyllä minulla on alkamassa monenlaista uutta, esimerkiksi uusi liikuntaharrastus on suunnitelmissa. Viime postauksessa lupasin kertoa uudesta projektistani, joka ei liity niinkään vahvasti liikuntaan. Valitettavasti en voi asiaa paljastaa vielä, vaan haluan jakaa sen kanssanne vasta, kun asiat varmistuvat. Sen kuitenkin takaan, että varmistuminen tapahtuu tällä viikolla!

Elokuun tavoite on jatkaa "tunti liikuntaa päivässä" -linjaa, nauttia viimeisestä lomaviikosta täysin siemauksin sekä aloittaa uudella tarmolla monenlaista uutta ja innostavaa!

-EVE

LOMALÄSKIN PÄIVÄKIRJA

Tässä on vierähtänyt pari viikkoa postaamatta! Mulla on alkanut kesäloma ja ensimmäinen viikko vierähti kotona Etelä-Pohjanmaalla. Ainoa asia, jonka unohdin kapsäkkeihin pakata, oli läppärin laturi. Oli siis tarkoitus kertoa lomakuulumisia jo aikaisemmin, mutta minkäs teet! En kylläkään tiedä, missä välissä olisin ehtinyt sen tekemään, viikko hujahti nimittäin silmänräpäyksessä.

Meillä oli viikon aikana niin hieno kokoonpano! Melkein kaikki perheenjäseneni olivat saman katon alla yhden yön, ja sisaruksista nuorin (minä) sai lattiapaikan koiran kanssa. Viikon kuluessa väki väheni yksitellen, ja pääosin aikaa vietimme minä, isä, isosisko, siskontytöt ja naapuriin tullut lomalainen. Meillä oli myös pääosin todella hauskaa!

Ensimmäisenä lomapäivänä otin uskollisen Nishikini alle ja polkaisin 27 kilometriä läheiseen pitäjään ystäväni luo. Kannatti polkea vastatuuleen, ystäväni oli nimittäin valmistanut jälleen kerran niin mahtavat herkut, että persluissa tuntuva kipu ei haitannut laisinkaan. Kotiinkin piti tietysti päästä, joten pituutta lenkille tuli rapiat 55 kilometriä. Tein viime kesänä saman retken ja voin ylpeänä sanoa, että tällä kertaa matkat taittuivat nopeammin kuin viime kerralla. Kotiin menin grillin  kautta - valitettavasti täällä Etelä-Suomessa ei olla vielä opittu valmistamaan grillihampurilaisia.

Omakotitalossa vierailu täytyy hyödyntää aina pesemällä kulkupelit! Autot ja pyörä saivat uuden kiillon pintaan, vaikka vesisade yllätti autopesijän. Sateet eivät vaikuta mielentilaani. Loma on aina lomaa, vaikka taivaalta tulisi mitä. Ulkoiltu on erittäin paljon viileähköstä kesästä huolimatta, hyvä jos poskieni punoitus himmenee joulukuuhun mennessä.

Herkuttelin pääasiassa grilliruoalla, makkaroilla ja kesäisillä leipomuksilla, mustikkanutellatäytekakun tein siskontytön synttäreiden kunniaksi. Tyttö M sanoi minulle, että ei saa ostaa mitään prinsessajuttuja, vaan hän toivoo Adidasta lahjaksi. Tyttö M sai Adidaksen hupparin ja oli siitä erittäin onnellinen. Kävimme tyttöjen kanssa joka päivä lenkkeilemässä ja ulkoilemassa koirien kanssa, ja sen kunniaksi ostin kummitytölleni A:lle Niken lenkkarit. Niin kuka on se paras (ja ainoa) täti? :) Vältän kaikessa elämässä turhaa krääsää, mutta laadukasta (ja urheiluun liittyvää) käyttötavaraa ostan mielelläni rakkaille lapsille.

Pitihän niitä uusia lenkkareita käydä testaamassa yleisurheilukentällä, jossa täti on elänyt aikoinaan jännittäviä hetkiä! Rakastan yleisurheilukenttiä, niissä on aito urheillullinen fiilis. Siskontytöt vetivät kanssani saman pikajuoksutreenin polvennostojuoksusta viimeiseen vetoon saakka, ja seuraavat kaksi päivää minulla oli jopa vatsalihakset niin kipeät, etten pystynyt nauraa isäni tyhmille vitseille (saati omilleni). Ensimmäisenä lomaviikkona tuli urheiltua niin paljon, että nälkä oli jatkuvasti aivan älytön. Pari kertaa jouduin heräämään yölläkin syömään.

Mikä parasta, ehdin nähdä viikon aikana myös monta ystävääni, joita en pitkän välimatkan takia näe usein. Joka paikkaan en tietenkään ehtinyt, sillä halusin viettää mahdollisimman paljon aikaa myös oman perheeni kanssa. Kuntosalikamppeetkin olin ottanut mukaan, mutta enhän minä mihinkään salille ehtinyt. Arkena sitten taas!

Eilen oli kotiin ajaminen ja lepopäivä. Tänään ampaisin aikaisin aamulla mansikkapellolle poimimaan mansikoita itsepoimintahintaan. 5,5 kiloa lähti mukaan. Harmi, että pakastustila on rajallinen.

Ensi viikolla alkaa jälleen uusi projekti, josta olen haaveillut yli 10 vuotta. Uusi, vakava harrastus, elämäntyyli, jota olen ihaillut niin kauan kuin olen ollut olemassa. Tästä projektista lupaan kertoa ensi viikolla!

Tässä lomakuulumiseni tältä erää, onneksi on vielä toinen viikko jäljellä!


-EVE

RESEPTIT | KOTITEKOINEN JÄÄTELÖ PROTEIINITWISTILLÄ

Jäätelöä on todella helppo tehdä itse! Se onnistuu vallan mainiosti ilman jäätelökonetta. Jäätelön valmistamisen ainoa huono puoli on pitkä jäätymisaika, mutta eikös se niin ole, että hyvää kannattaa odottaa. Saliläskin jäätelössä on tietysti pieni proteiinitwisti, mutta sen voi halutessaan jättää pois.

Kotitekoista jäätelöä saadaksesi tarvitset sähkövatkaimen sekä

3 kananmunaa
3 dl kermaa
1,5 dl tomusokeria
0,5 dl proteiinijauhetta (vanilja)
pensasmustikoita tai muita marjoja

Erottele kananmunasta keltuaiset ja valkuaiset. Vatkaa valkuaiset kovaksi vaahdoksi omassa kulhossa ja kerma omassa kulhossa. Vatkaa keltuaiset, tomusokeri ja proteiinijauhe omassa kulhossa niin ikään vaahdoksi. Yhdistä kaikki kolme vaahtoa ja sekoita tasaisesti. Lisää haluamasi marjat tai muut makuaineet jäätelömassaan. Laita jäätelömassa kannelliseen astiaan, jottei massa ime muita makuja pakastimesta. Laita astia pakastimeen ja sekoita massaa ensimmäisen kerran tunnin kuluttua. Sekoita massaa toisen kerran kahden tunnin kuluttua. Massaa voi sekoitella useamminkin. Kun massa on kokonaan jäätynyt, se on valmista. Tämä vie noin 8 tuntia.

Jos et halua käyttää proteiinijauhetta, jätä se pois ja laita tomusokeria 2 desilitraa. Sokerin on oltava nimenomaan tomusokeria, muuten jäätelön rakenne jää rakeiseksi. Mielestäni kaikki maistamani proteiinijauheista valmistetut, "terveelliset" jälkiruoat ovat olleet kauheita. Tämän jälkiruoan ei ole tarkoituskaan olla terveellinen, proteiinijauhe tuo lähinnä makeutta sokerin kaverina ja myös vaniljan makua muuten neutraaliin massaan. Omassa jäätelössäni proteiinijauhemaisuus hävisi tyystin ja suussa maistui ainoastaan ihana, vaniljainen marjajäätelö. Proteiinijauheena käytin Bodylabin stevialla makeutettua vaniljapirtelön makuista jauhetta, joka sopi kyllä tähän tarkoitukseen täydellisesti.

Kotitekoiseen jäätelöön saa myös upotettua mainiosti pakastimesta löytyviä marjoja. Minulla olisi ollut marjoja vaikka kuinka paljon omastakin takaa, mutta en voinut kaupassa käydessäni vastustaa kiusausta nähtyäni ison rasiallisen tuoreita pensasmustikoita. 300 g pensasmustikoita päätyi jäätelömassaan. Pensasmustikoista ei irtoa väriä kuten tavallisista mustikoista, eli jos haluat oikein mustikkaista ja sinertävää jäätelöä, kannattaa käyttää tavallisia mustikoita. Tavallinen suomalainen mustikka värjää jäätelön kauniisti, varsinkin jos mustikasta pääsee irtoamaan mehua jäätelömassaan.

Ei ole järkeä ostaa kaupasta keinotekoisen makuisia jäätelöitä, kun itse tekemällä tulee näin hyvää! Ja mikä parasta, tiedät tasan tarkkaan, mitä aineksia suuhusi laitat. Tee jäätelö illalla pakastimeen tekeytymään, niin saat aamulla banaanilettujen tai tavallisten lettujen kaveriksi suussasulavaa herkkua!

-EVE

MITEN SELVIYTYÄ YÖVUOROSTA

Aloitin elämäni ensimmäisten yövuorojen tekemisen neljä kuukautta sitten. Ensimmäiset kuukaudet olin täynnä virtaa ja energiaa, mutta tässä kuussa on alkanut jalka painaa aivan eri tavalla. Yövuorot verottavat ihmistä ja vuorotyö polttaa kynttilää molemmista päistä. Viime yönä tein tällä erää viimeisen yövuoroni, joten nyt annan omien kokemusteni pohjalta vinkit yövuoroista selviämiseen.

1. KUNNON UNET YÖVUORON ALLE

Mikään kofeiinijuoma ei paikkaa puuttuvaa unta. Jos heräät yövuoropäivänä aikaisin aamulla, peli on pelattu. Yövuorosta selviäminen vaatii joko pitkät yöunet eli myöhään nukkumisen tai kunnon päiväunet ennen töihin lähtöä. Itse olen perinyt mahtavat unenlahjat, joten pystyn nukkumaan sekä pitkät yöunet että päiväunet. Tiedän, että perheellisenä nukkuminen päivällä on lähes mahdotonta, jos koko muu perhe elää normaalia elämää muissa huoneissa eikä anna yövuorolaiselle nukkumisrauhaa. Itse olen kuitenkin siitä onnellisessa asemassa, että untani ei ole häirinnyt mikään.

2. TERVEELLISET EVÄÄT JA SÄÄNNÖLLINEN SYÖMINEN

Tunnen monia hoitoalan yötyöläisiä, ja olen monesti kuullut heidän mussuttavan karkkeja yövuorossa. Karkit saattavat tuntua "palkinnolta", kun on raskas työvuoro edessä, mutta siitä palkinnosta on oikeastaan pelkkää haittaa. Nopeasti nouseva verensokeri piristää hetkeksi, mutta sokerisatsin jälkeen väsymys on entistä kaameampi. Rasvainen ruoka on varmasti vielä sokeriakin pahempi, kuka on pirteä syötyään pitsan?

Toiset viilettävät yövuorot syömättä, sillä "syöminen väsyttää". Syöminen ei väsytä, mikäli ateriat ovat terveellisiä ja sopivan kokoisia. Kannattaa siis syödä 3 tunnin välein terveellinen ja kevyt välipala myös yöllä, jos joutuu valvomaan. Oma luottoevääni oli aina tonnikalasalaatti, joka sisälsi tonnikalaa, pastaa, fetajuustoa, salaattia, kurkkua, punasipulia, suolaa ja oliiviöljyä. En ollut koskaan ruokailun jälkeen väsynyt, vaikka vatsa oli täynnä. Syöminen kannattaa ajoittaa siten, että vatsa on täynnä kotiinlähdön aikaan, tai sitten syödä vielä yksi ateria kotona, ettei herää yövuoron jälkeisiltä unilta nälän takia.

3. NESTEYTYS

Kaikista hulluin kuulemani syy juomatta olemiselle on se, että "joutuu rampata kokoajan vessassa". Tämä ei saa olla syy olla juomatta vettä. Veden juominen on erittäin tärkeää myös yötyöläiselle, sillä se voi vähentää yövuoron jälkeistä päänsärkyä. Kannattaa tankata vettä mieluummin alkuvuorosta ja vähentää aamua kohti, ettei vessahädän takia joudu heräämään yövuoron jälkeisiltä unilta.

4. KOFEIINITUOTTEIDEN AJOITTAMINEN

Onneksi nykyään kaupasta saa muitakin kofeiinituotteita, kun iänikuisia Battereita ja Redbulleja. Itse suosin kofeiinia sisältäviä BCAA-aminohappojuomia sekä tavallista kahvia. Kofeiinituotteista ei ole ihmeiden tekijäksi, mutta olen huomannut, että ne piristävät hetkeksi, että selviää pahimman yli.

Kofeiinituotteet kannattaa ajoittaa yövuoron passiiviseen hetkeen. Jos työnkuva on öisin lähinnä "valvomista" vailla mitään konkreettista tekemistä, tee tällöin tikusta asiaa. Siivoa työpöytä, järjestä kahvikupit, ihan mitä vaan, sillä tekeminen pitää hereillä. Kun on kiireinen yö, ei ehdi miettiä väsymystä. Kun tulee se passiivinen hetki ja väsymys iskee, on aika juoda kofeiinijuoma. Itselläni oli joka yö mukana tällainen juoma, mutta jos oli kiireistä eikä väsymystä yksinkertaisesti ehtinyt ajatella, en juonut sitä ollenkaan. Ainakaan minulla kofeiinipitoiset juomat eivät vaikuttaneet yövuoron jälkeiseen unensaantiin, mutta jos joku on herkkä kofeiinille, kannattaa juoda tällaiset juomat mieluummin alkuvuorosta.

5. YÖVUORON JÄLKEISET UNET

Kaiken edellä mainitun tekemisen toteutamme siten, että suojelisimme mahdollisimman hyvin yövuoron jälkeistä nukkumista. Huone on tuuletettu ja siisti. Syön ja käyn suihkussa ennen kuin menen nukkumaan. Vaikka olen todella väsynyt, minulla on tapana lukea hetki ennen nukahtamista. Puhelimen laitan äänettömälle. Herätyskello on pakko laittaa sopivan ajan päähän turvatakseni taas seuraavan illan aikaisen nukkumaanmenon ja "normaalin" rytmin pitämisen. 

Yövuorosta palautuminen on yksilöllistä, ja vaikka kuinka haluaisin olla supernainen, on myönnettävä, että oma palautuminen on hidastunut yövuorourani alkuajoista. Minulla alkaa kohta lähes kolmen viikon mittainen kesäloma, ja varmasti sinä aikana palaudun takaisin normaaleihin uomiini. Uskon kuitenkin, että nämä viisi vinkkiä ovat parantaneet mahdollisuuksiani selvitä kunnialla yövuoroista. Toivottavasti niistä on hyötyä myös sinulle!

-EVE

RESEPTIT | HERKULLISET BANAANILETUT

Mä en jaksa ikinä kovinkaan monta viikkoa samaa aamupalaa. Aamupalat vaihtelevat tietyin ajanjaksoin erilaisista smoothieista erilaisiin puuroihin. Ainoa elementti, joka aamiaisissa pysyy, on makeus. En pysty syömään aamulla mitään suolaista, joten aamupalat ovat aina makeita. Toisin sanoen suosin aamupaloissa marjoja ja hedelmiä, jotka tuovat makeutta ruokiin. Ajatuskin esimerkiksi suolaisesta munakkaasta aamulla on kohdallani vastenmielinen.

Silloin kun terveelliset reseptit tulivat muotiin, banaanilettujen ohjeita oli joka paikka täynnä. Kokeilin itsekin muutamia, ja harvoin onnistuin. Milloin mihinkin lettutaikinaan oli sössätty proteiinijauhoja ja rahkaa, joita hyvät banaaniletut eivät ollenkaan vaadi. Tämä isosiskolta peritty lettuohje on niin helppo, että koulutettu hyljekin osaisi tämän mukaan letut valmistaa. Tämä resepti löytyy varmasti monesta muustakin paikasta, mutta jos et vielä ole kokeillut, kokeile nyt!

Onnistuaksesi banaaniletuissa tarvitset ainoastaan yhden kypsän banaanin, kaksi kananmunaa sekä rasvan, jossa letut paistat. Banaanin kypsyys on tärkeä - mitä mustempi, sen parempi lettu. Raakahtava banaani ei tuo lettuihin tarpeeksi makua. Halutessasi voit lisätä taikinaan hieman kaurahiutaleita tai kaakaojauhetta, mutta ilmankin pärjää. Onnistuaksesi, sekoita ainekset blenderissä, niin saat taikinasta tasaisen ja se on helpompi paistaa.

Letut voi paistaa voissa tai kookosöljyssä. Lettujen tulee olla pannulla pieninä, kaupan pinaattiletun kokoisena annoksena. Silloin ne pysyvät hyvin kasassa, kun kääntää. Letut paistuvat nopeasti.

On muutenkin aika tyhjätä pakastimet viime vuoden marjoista, sillä uusia tulee kohta. Niinpä siskoni lahjoitti minulle vielä säkillisen erilaisia marjoja. Marjat sopivat näiden kanssa todella hyvin ja tuovat väriä lautaselle. Jos joka aamu laittaa marjakasan banaanilettujen viereen, marjat katoavat pikkuhiljaa kuin itsestään. Mustikoiden seasta voi havaita myös pari raakaa puolukkaa!

Tein juhannuksena poimituista kuusenkerkistä vielä siirappia, joka kruunaa koko komeuden. Se on lähestulkoon pelkkää sokeria, mutta syödään pois kun on kerran tehty!

PS. Tee illalla tupla-annos lettuja, niin saat iltapalan ja aamupalan.

PPS. Lapsetkin rakastavat näitä!

-EVE

VIHOLLINEN NUMERO YKSI

Nyt tuntuu siltä, että on löytynyt yhtä sitkeä vastustaja kuin itse olen.

Mua todella harvoin etoo  mikään. Mikään ihmisestä irtoava erite ei ällötä (paitsi ihan ohuesti räkä). Ei uloste, virtsa, veri eikä oksennus saa minua perääntymään. En pelkää ampiaisia, hirvikärpäsiä, hämähäkkejä, en käärmeitä tai hiiriä. Olen aina se hyönteispyydystäjä, joka toimii, kun muut kiljuu, että amppari tuli sisälle. Jos kaveripiirissä tapahtuu jotain yököttävää, olen minä se, joka tarpoo etulinjassa hoitamaan tilannetta.

Laita toki kätesi tänne

Viime keskiviikkona mieheni kysyi, että mikä ihmeen punainen piste Kuuralla on jalassa. Aluksi luulin siitä haavaksi, mutta pienen tutkiskelun ja parin googlehaun jälkeen totesin, että se on punkki. En ollut koskaan, ikinä aikaisemmin ollut punkin kanssa missään tekemisissä, tämä peto oli minulle täysin tuntematon. Sen verran kuitenkin tiesin, että punkkien poistoon on olemassa omat pihdit, eikä niitä tulisi repiä tavallisilla pinseteillä. Halusin sen kuitenkin nopeasti pois koirani jalasta, ja yritin ottaa sitä pois tavallisilla pinseteillä. No, tästä touhustahan ei tullut yhtään mitään, en nimittäin tiennyt, että punkki pitää poistaa pyörittämällä, ei vetämällä. Punkki hajosi osittain ja sen jälkeen lähdimme eläinlääkäriin.

Hoitaja rapsutti paljain (yäk) käsin punkin ihon sisään jäänyttä kärsää pois siinä kuitenkaan onnistumatta. Manasin itseni idiootiksi, kun olin mennyt punkkia omin neuvoin sörkkimään. Kokonaisen punkin hoitaja olisi varmasti onnistunut saamaan irti. Hoitaja sanoi, että en minä ole mitään pilannut, keho hylkii kuolleen punkin pois kyllä aikanaan. Tämä punkki oli vielä ihan minimalistisen pieni, kuulemma.

Kysyin neuvoja punkkien ehkäisyyn. Radiossa soi jatkuvasti ne rasittavat loishäätölaulut ja -mainokset, mutta koskaan ne eivät ole jääneet takaraivoon, entisessä asuinpaikassa kun punkit eivät olleet ongelma. Kun aamulla kello löi 8.30 ja apteekki aukesi, hain viimeisillä oravannahoillani erittäin arvokkaan loishäätöpakkauksen. Laitoin paikallisvaleluliuoksen koiran niskanahkaan, ja ajattelin, että ongelma on ratkaistu. Liuos hävittäisi jo kiinni olevat punkit, sekä ehkäisisi uusien tarttumista. Voisimme jälleen kirmailla niityillä onnellisina.

Meni pari päivää normaalisti. Välillä tarkastin Kuuran jalan, että joko se pirulainen olisi viimein lähtenyt koirastani. Ei vielä. Kävelyjen jälkeen tein mielestäni hyvinkin arvosteluja kestävät punkkitarkastukset. Omasta mielestäni.

Eilen päivällä olin yksin kotona, heräsin yövuoron jälkeen ja kävelin olohuoneeseen. Mulla on muuten maailman hienoin matto - Valillan Kauris, jolla Kuura tykkää usein köllötellä. Nyt tämä matto oli kuin pakanamaan kartta, veressä. Veri ei vaikuttanut juoksuvereltä (kyllä, koiralla on kaiken hyvän lisäksi vielä juoksuaika). Katsoin tarkemmin, ja matolla oli veren seassa myös D-vitamiinikapselin kokoinen ja näköinen tyhjä pussi. Ajattelin, että mikä ihme tuo on, otin sen käteen. Sillä oli jalat. Sekunnin toivoin talvea.

Se etovuuden, kylmien väreiden ja inhotuksen määrä oli sanoinkuvaamatonta. Yhtäkkiä tuntui, että koko kämppä, koira ja minä kuhisemme kaikki verta imeviä, pallomaisia, punaisia punkkeja. Avonaisesta terassin ovesta lensi koppakuoriainen sisään, ja aloin huutaa (luulin sitäkin punkiksi). Hysteria ei ollut kaukana (nyt jo vähän naurattaa). Noin iso punkki oli imenyt itsensä täyteen verta, irronnut ja kuollut. Punkki on siis saattanut olla koirassa kiinni jopa kaksi vuorokautta. Rapsuttelun lomassa löysin koiran kaulasta verisen reiän, jonka punkki oli syönyt läpi karvojen. Miten niin pieni otus voi saada aikaan niin ison vaurion? Sääliksi kävi pientä koiraa, joka ei tuntunut tietävän tuon taivaallista koko tapauksesta.

Näin tehokasta siis oli 50 euron paikallisVALEliuos. Soitin isälle, joka tietää koirista (ja kaikesta) kaiken. Kohta en voi mennä enää koiran kanssa minnekään, jos kokoajan pitää pelätä, että punkki hyökkää koiraan, koira kantaa niitä sisälle ja kohta ne ovat ihmisissä. Asiaan on tultava muutos. Isä käski varata eläinlääkäriin ajan säännöllistä yleistarkastusta varten. Samalla voisin pyytää loishäätöön respetin, jolla saa suun kautta syötettäviä loishäätötabletteja.

Keskiviikkona menemme eläinlääkärin vastaanotolle. Taistelu on alkanut, ja ensimmäisiä sijoja on vain yksi.

-EVE

TREENI | KESÄKUUN PARHAAT

Tiedättekö sen tunteen, kun jääkaapissa ei ole oikein mitään, ja täytyy yrittää koota jokin järkevä ateria, jolla jaksaisi treenata? Keitin kaurahiutaleista (joita oli tasan 1,5 desiä) ja proteiinijauheesta puuron, joka on kuin sahanpurua pureskelisi. Vettä ei ollut tarpeeksi, joten kaurahiutaleet eivät ehtineet keittyä pehmeiksi ja proteiinijauhe jäi paikoin klimpeiksi. Höystin annoksen täysmaidolla ja kookosöljyllä, että saisin sen nopeammin alas. Aina ei voi onnistua, ei edes Saliläskin kesäkeittiössä.

Yritän saada kulinaristisen taidonnäytteeni vaatimattomista aineksista päätökseen tässä kirjoittamisen lomassa.

Kuukausi on jälleen vaihtunut, ja on aika käydä läpi kesäkuun treenisaldo. Kesäkuussa treenejä kertyi 31 kappaletta ja yhteensä 24 tuntia. Tämä on 7 tuntia vähemmän kuin kahtena aikaisempana kuukautena, ja tiedän kyllä, mitä treenejä kalenteristani jäi uupumaan. Siltä, ja myös parilta muulta osalta, kesäkuun treenisaldo oli jonkin asteinen pettymys.

Listasta puuttuu nimittäin kokonaan venyttely ja putkirullaus. Kehonhuolto on jäänyt siis aivan järkyttävän vähälle. Olen aloittanut venyttelyä pari kertaa, mutta kun on tuntunut, että venyvyys on ottanut takapakkia, olen turhautuneena lopettanut ja mennyt nukkumaan. Myös käsilläseisontaprojekti on täysin jäissä. Kaikki selittelyt ja tekosyyt pois - mutta, on yksi syy, miksei ole ollut virtaa. Olen joutunut parissa viimeisessä työlistassa toivomaan vapaita, jotka eivät olisi automaattisesti osuneet juuri niille päiville, jotka halusin vapaiksi. Tunnit on kuitenkin tehtävä täyteen, ja vaikka on kuinka kiva päästä kaikkiin juhliin, jotka yleensä vielä järjestetään 400 kilometrin päässä kotoani, se kostautuu minulle aina pidemmillä työputkilla ja vähemmillä vapailla. Se on ainoa todellinen syy, miksi olen ollut hieman väsyneempi. Olen mennyt joka ilta tosi aikaisin nukkumaan, ellei ole ollut yövuoro. Venyttelen ja teen liikkuvuusharjoituksia yleensä televisiota katsoessani, mutta nyt kun muistelen, niin taisin katsella televisiota illalla kerran kesäkuun aikana.

Jos mietitään hyviä asioita, niin ainakin harrastamani lajit ovat jälleen erilaisia kuin toukokuussa. Pyöräiltyä tuli mukavasti ja liikkuvuusharjoitteet on tehty yleisurheilukentällä erilaisten liikkeiden ja loikkien muodossa. Kehonpainoharjoitukset ovat olleet kaikista kovimpia - arvaat varmaan, että ne on tehty Mustikkamaalla! Ne olivat kesäkuun mieleenpainuvimmat treenit, ja myös porrastreeni isoveljen kanssa Malminkartanon portaissa kuului parhaisiin rutistuksiin.

Heinäkuu, paras kesäkuukausi. Kesäkuun tavoite (käsilläseisonta) meni perseelleen, joten en ota sitä enää uudestaan tavoitteeksi, se onnistuu kun on onnistuakseen. Heinäkuu on siitä kiva, että mulla alkaa vipalla viikolla loma, ja heinäkuulle on tosi paljon kivoja kyläilyreissuja ja retkiä tiedossa.

Olkoon heinäkuun tavoite se, että aletaan panostaa jälleen kehonhuoltoon ja puetaan bikinit päälle edes kerran!

Ps. Sain myös puurolautasen tyhjäksi, joten seuraavaksi paikkaan, jonne löytääkseni tarvitsen kohta varmaan navigaattoria - salille.

-EVE