KEVÄTVÄSYMYKSESTÄ VOITTO

Monelle kevät on henkiin heräämisen aikaa. Useimmille lisääntyvä valo tuo energiaa pitkän ja pimeän talven jälkeen.

Itselleni keväällä on täysin päinvastainen vaikutus. Vaikka pidän Suomen jokaista vuodenaikaa  ja luonnon kehityksen vaihetta kauniina, jostain syystä kevät ahdistaa. Kun jättipakkaset lähtivät ja lumet alkoivat sulaa, toivoin mielessäni, että talvi vielä jatkuisi pidempään. Sulanut lumi oli kuin nestemäinen kulta, omaisuuteni, joka valui sormieni lävitse paskaiseen viemäriin. Auringon alettua paistaa olin kuin sokea myyrä, joka oli nostettu päivännäköön pimeästä maakäytävästä. Aamulla kellon soidessa ensimmäinen ajatukseni oli painokelvoton, päivä meni puolivaloilla ja päivän päätteeksi kaaduin sänkyyn ja nukuin. Seuraavana aamuna sama juttu alusta. 

Eräänä päivänä Kuura oksensi sänkyyn. Viimeisillä voimillani sain pestyä patjan puhtaaksi, mutta kuivunut oksennus jäi lakanan nurkkaan ja lakana osittain roikkumaan sängystä. En yksinkertaisesti jaksanut sitäkään vaihtaa. Ajattelin, että omapa on elämäni, sänkyni ja lakanani - olkaammekin oksettava perhe, eipähän tarvitse vieraita täällä katsella. Emme ole tarkkoja siisteyden suhteen, mutta perussiivo on oltava, että mieli pysyy virkeänä. Myös terveelliset ruoat pitävät vireystasoa yllä, mutta kun väsyttää, tulee mentyä sieltä mistä aita on matalin myös ruokien suhteen. Tätä jatkui pitkään - jokainen vapaapäivä oli täyteen tumpattu harrastukseeni liittyviä juttuja. Olen tyytyväinen kaikista asioista, joihin olen osallistunut, mutta olen oppinut myös sen, että joka paikkaan ei tarvitse itseään luvata oman jaksamisen kustannuksella. Mieluisatkin asiat saattavat alkaa stressata, kun tarpeeksi väsyttää.

Olen kuullut, että jotkut kärsivät jopa kevätmasennuksesta. Itse en ollut masentunut, olen kaikin puolin onnellinen ja minulla on asiat hyvin. Olin vain väsynyt. Yksinkertaisesti poikki. Valon lisääntyminen saattaa joillakin vaikuttaa fysiologisesti siten, että väsymys lisääntyy ja minusta tuntuu, että olen tällainen kevätnuokkuja. Syksy taas on paras vuodenaika, eikä aiheuta minulle minkäänlaista mielipahaa, kuten se joillekin voi tehdä. 

Vierailut Etelä-Pohjanmaalla ovat olleet minulle aina henkireikä, mutta tarkoittavat sitä, että useat ihmiset haluaisivat nähdä ja treffata minut. Ystäviä on ihana nähdä ja haluaisin nähdä useamminkin, mutta tie kulkee myös tähän suuntaan. Miksi minulla olisi velvollisuus juosta sekuntikellon kanssa paikasta A paikkaan B, kun olen lähtenyt muutamaa vapaapäivää viettämään viiden tunnin ajomatkan päähän? Ei täälläkään kukaan tuntemani henkilö vapaapäiviään vietä. Tiedän, että on eri asia lähteä paikkaan, jonne ei ole mitään muita kytköksiä kuin yksi ystävä, mutta ei myöskään ole itsestäänselvää, että minä aina jaksaisin kyläillä. Näen niitä ystäviä, keitä ehdin, ja toisia sitten seuraavalla kerralla. 

Nyt minulla oli viikko vapaata ja ajelin tietenkin kotiin Lapualle. Näin niitä ystäviä, joiden näkemisestä oli vierähtänyt eniten aikaa, mutta vietin myös paljon aikaa omissa oloissani koirien kanssa. En kulkenut kello kaulassa vaan tein juuri niitä asioita, joita mieli teki. Sain niin valtavasti energiaa tuosta reissusta, että olen kuin uudestisyntynyt. Nyt olen alkanut saada valosta voimaa ja puiden lehdistä positiivista energiaa. Nyt vain odotellaan kesää ja kesän parasta tapahtumaa, Erämessuja, jotka ovatkin jo ihan nurkan takana.

Oletko sinä kärsinyt joskus kevätväsymyksestä?

EVE

Ps. Lakanakin on nyt vaihdettu.

HAULIKKOKOULU - PAREMPIA RIISTALAUKAUKSIA

Toteutettu yhteistyössä Haulikkokoulun kanssa

Osallistuin viime sunnuntaina Haulikkokoulun järjestämään haulikkopäivään Rauman Lapissa. Päivä alkoi aamupalalla sekä Haulikkokoulun tavoitteen esittelyllä. Aamulla esittäytyivät myös kouluttajat, iloiset veljekset Kai ja Juha Hämäläinen kertoen omista taustoistaan metsästämisen ja haulikkoammunnan parista. Osallistujia kurssilla oli kymmenkunta, aika tasaisesti jakautuen miehiä sekä naisia, aloittelijoita sekä kokeneempia. Haulikkokoulu on koulutus, joka on tarkoitettu kaikille haulikkoammunnasta kiinnostuneille, oli sitten metsästyskortti plakkarissa tai ei.

Aamupäivällä kävimme läpi haulikkoammunnan teoriaa, johon kuului riistalaukauksen ja oppimisen teoriaa, aseteknologiaa ja turvallisuutta sekä asesopivuutta ja fysiologian tuntemusta. Tällä kurssilla selvisi sekin, miksi minulla on ongelmia saada aseita itselleni istuviksi. Se johtuu siitä yksinkertaisesta syystä, että olen nainen ja fysiologisilta rakenteiltani erilainen kuin miehet. Ei ole siis tuulesta temmattua, että on olemassa nimenomaan naisille suunniteltuja aseita. Toki aseen sopivuudelle on monta eri mittaria, ja sukupuoli on vain yksi niistä.

Ilma ei ainakaan aamusta ollut järin keväinen, mutta lounastauolla kuuma lihakeitto lämmitti sisältäpäin sen verran, että tarkeni lähteä radalle tositoimiin. Jakauduimme kahteen pienryhmään ja jokaiselta tarkastettiin hallitseva silmä, asento, tähtäinkuva sekä valittiin sopiva ase. Koulun puolesta oli paljon aseita, ja valitettavasti omaani joutui laittaa niin paljon peränkorotusta, että kouluttaja antoi minulle suosiolla käyttöön koulun aseen. Haulikkokoulu tarjosi minulle haulikkopäivän veloituksetta, mutta loppujen lopuksi kurssista taisikin tulla melkoisen kallis, kun kaikki omat varusteet taitavat mennä uusikisi!

Aloitimme ampumarastit ampumalla poispäin lentäviä kiekkoja. Eihän siitä alussa meinannut mitään tulla. Jokaisen epäonnistuneen laukauksen jälkeen kouluttaja käski miettiä, mitä tuli tehtyä väärin. Tilanteet olivat tosi nopeita, mutta pian osasin hahmottaa, mikä laukauksessa meni pieleen. Pyrin kokoajan korjaamaan tekemistäni ja kuuntelemaan neuvoja. Pahin virheeni oli tähtääminen. Tykkään tähtäillä, se ei vain haulikkoammunnassa toimi, ja tästä lähtien muistan sen.

Minä olin kierroksen viimeinen ampuja, ja minulle tuli hyvä mieli, kun kouluttaja käski muut vierestä katsomasta kauemmas odottamaan. Olen tottunut  työ- ja yleisen elämänkokemuksen kautta siihen, että ihmiset seuraavat tekemisiäni. Silti oli helpottava huomata, että kouluttaja huomasi jännittämiseni kilometrin päähän. Kun olin kouluttajan kanssa kahdestaan, kiekot alkoivat poksua rikki. Pienen tauon aikana sain kasattua itseni ja pahin jännitys meni ohi, ja onnistumisia alkoi tulla.

Olen aloittanut ammunnan noin kolme vuotta sitten, ja se oli suoraan sanottuna hirveää. En ole koskaan kuullut kenenkään metsästäjän suusta, että ampuminen jännittäisi, mutta minulla ainakin on munasarjaa myöntää, että näin asia todella omalla kohdallani on. Jännittämisestä olen kuullut kyllä useammalta ampuma-asekouluttajalta, mutta en koskaan metsästäjältä. Kun aikoinani aloitin, kädet tärisivät, kylmä hiki valui otsaa pitkin ja säikähdin jokaista pamahdusta ja rekyyliä. Tuolloin ajattelin, että minusta ei tule ikinä metsästäjää, kun tämä on näköjään minulle niin vaikeaa. Paljon on vesi virrannut Nurmonjoessa, että tähän pisteeseen on tultu ja oikeasti pidän metsästysaseilla ampumisesta. Vaikka laukauksia on takana nelinumeroinen luku, ampuminen jännittää edelleen ja etenkin pitkän tauon jälkeen paukkuarkuus nostaa päätään. Kävin näitä asioita kouluttajan kanssa läpi ja hän sanoi, että jännittäminen on luonnollista ja että kaikkia jännittää ampuminen, toisia eri syistä kuin toisia. Itse sain tältä kurssilta taas paljon rohkeutta jatkoon. 

Iltapäivän aikana kiekot poksuivat mukavasti ja päivän päätteeksi vaikutti siltä, että kaikki olivat tyytyväisiä päivän antiin. Jopa kokeneimmatkin ampujat saivat kurssilta vinkkejä, miten omaa toimintaa voi parantaa entisestään. Kiitokset Haulikkokoululle sekä humoristisille ja helposti lähestyttäville kouluttajille! Tätä kurssia pystyn vilpittömästi suosittelemaan kaikille.

Haulikkokouluun pääset tutustumaan täältä (klik) tai Haulikkokoulun Facebook-sivulta.

Haulikkopäivään sisältyi opetuksen lisäksi laina-aseet, panokset, kiekot, ruokailut, kahvit sekä tarvittavat suojaimet. Haulikkopäivän hinta on 130 euroa.

Minä en ammu riistalaukausta, ellen ole täysin varma onnistumisesta. Varmuudesta huolimatta aina ei onnistu, vaikka yrittäisi parhaansa, mutta pyrin kaikella tekemiselläni tänä kesänä siihen, että olisin syksyllä parempi haulikkoampuja kuin koskaan.

EVE