KOIRAN RUOKINTA | PASKANAPUA VAI RASVANAPUA?

Käydään heti otsikon kimppuun. Ruotsissa ollessamme huomasin, että minun koiralle syöttämäni navut olivat yhtä tyhjän kanssa. Tavallisissa kaupan kanariisinavuissa ei ollut tarpeeksi energiaa koiralle niin kuluttavalla reissulla (vaikka niitä oli kokoajan tarjolla). Onneksi Johannalla oli energiapitoisia rasvanapuja, joita Kuurakin sai ja johan alkoi jalka nousta.

Intohimoisena urheilijana ja salitreenaajana tiedän, mikä on palautusjuoman merkitys harjoituksen jälkeen. En siis yllättynyt, kun kuulin, että koirillekin on olemassa "palkkaria" (ja oli kuulemma pirun kallista, sanoi iskä). Jauhe oli käytännössä lihaksia täyttävää hiilihydraattia, jota sekoitin koiran vesikuppiin, joten koira joi sen ikään kuin veden samalla saaden täydentäviä ravintoaineita.

Johanna kehotti Ruotsissa ottamaan aina napuja taskut täyteen. Kuura söi kanariisinapuja mielellään, mutta kun Reija-koira tuli luokseni herkkupalan toivossa, ja saikin vain kuivan navun, ei se suostunut katsomaan enää päällenikään. Kulinaristi-Reijan makunystyrät ovat niin äärimmilleen kehittyneet, ettei se pitänyt minun napujani minään, eikä minulla sattunut olemaan hanhenmaksapalleroita taskussa (yleensä on, en ymmärrä, miten olivat sillä kertaa päässeet unohtumaan). Energiapitoiset rasvanavut sen sijaan kelpasivat. Siitä keksimme minun navuilleni nimityksen "paskanapu", josta väännettiin vitsiä koko loppureissu.

Meillä Kuuran kanssa on tänä syksynä varsinaisia metsästyspäiviä ollut vasta 11, sillä en kuulu vielä mihinkään seuraan ja metsästysmaille on minulla matkaa 5 tuntia/sivu. Tosin muuta metsässä vietettyä aikaa on liki 50 tuntia. Ensi kaudelle aion kuitenkin hankkia itsekin säkillisen rasvanapua, kun on saatu yhteinen harrastus polkaistua kunnolla käyntiin.

Meillä kotona ovat koirat kautta aikain syöneet ihmisiltä jääneet ruuantähteet sekä napuja. Nykyään koiralle sopivia tähteitä jää vähän, joskus saattaa joku kinkkupaketin perä kuivahtaa koiralle sopivaksi. Kuura syö siis pääasiassa napuja höystettynä erilaisilla jutuilla. Jokaiseen napuannokseen tulee loraus lohiöljyä ja näin karvanlähtöaikaan myös yksi tabletti biotiinia. 

Joka toinen päivä sekoitan annokseen porkkanaraastetta ja joskus myös kaupan lihahyytelöä. Aamuisin ja iltapäivisn koira saa purutikun ja illalla ison ruoan, eli käytännössä koira syö kerran päivässä kunnolla. Tähänkin on olemassa kaksi koulukuntaa, toiset tykkäävät antaa ruoan kaksi kertaa päivässä. Välillä koira saa aitoja luita sekä lihaa. Sianluu ei jäisenä kelvannut meidän neitille, vaan se piti sulattaa mikrossa. Metson varpaat sen sijaan menivät ihan jäisinäkin! Kuura täyttää kohta 8, mutta pursuaa energiaa. Siitä tiedän, että ruokavalio on koirallani hyvä.

Tällä hetkellä meillä on 12 kilon säkki Pure natural Senior -napua, jonka (yllätysyllätys) sain Johannalta ja Mikalta. Napu vaikuttaa laadukkaalta ja maistuu Kuuralle mainiosti.

Olisi kiinnostava tietää, miten teillä ruokitaan koiria? Ovatko ne pikkukulinaristeja vai suursyömäreitä? Millä pienillä vinkeillä monipuolistatte koiran ruokavaliota?

Mukavaa sunnuntaipäivää!

EVE

SUOMENPYSTYKORVA, ULKO- VAI SISÄKOIRA? | PLUSSAT JA MIINUKSET

Olen opettanut Kuuran sisäkoiraksi 7-vuotiaana onnistuen siinä hyvin. Muutaman viikon taistelun jälkeen lopputulema on se, että täällä kotikaksiossa meillä sujuu kaikki mainiosti. Kuura on kuitenkin kaikista aikaisemmista pystykorvistamme ainoaa laatuaan, joka on näin hyvin viihtynyt ihmisten seurassa. Se on erittäin huomionkipeä ja seurallinen. Suomenpystykorva on usein itsenäinen ja viihtyy omissa oloissaan, mutta tämä tyttö seuraa äitiä ja juippia joka paikkaan. Niinpä tällainen koira oli helppo opettaa sisäkoiraksi.

Suomenpystykorva on kautta historian ollut metsästyskaveri, joka vahtii häkissä tuvan nurkalla. Tässä ei ole mitään väärää, pystykorva soveltuu vallan mainiosti ulkoelämään, olen jopa aina pitänyt suomenpystykorvaa pihakoirana. Mielestäni on kuitenkin vanhanaikainen ajattelutapa, että metsästyskoirat vain unohdetaan häkin perälle vaille hoivaa ja huolenpitoa ja ne otetaan "käyttöön" vain silloin, kun niitä tarvitaan. Toivon, että sellainen tyyli olisi jäänyt kauas historiaan, mutta tiedostan, että jossakin tällaista yhä tapahtuu.

Jos koiraa olisi mahdollista pitää ulkotarhassa, se helpottaisi omaa arkea paljon. Optimitilanne olisi omalla kohdallani se, että koira asustelisi sisällä, mutta sillä olisi yhden oven takana aidattu alue ulkona, jossa käydä tarpeillaan ja juoksennella. Koiralla olisi myös tarha, jossa se tarvittaessa voisi viettää yönsä, jos vaikka isäntäväellä menisi myöhään. Nykyään tilanne on se, että yökylään ei voi jäädä, ellei koira voi tulla yökylään myös. Syömisasioiden kanssa koira pärjää, mutta ei pissa-asioiden. Haaveilen omakotitalosta, ja jonain päivänä myös tämä ajatuksissani oleva optimitila on mahdollinen myös meille.

Suomenpystykorva ei siis välttämättä ole pelkästään pihakoira. Molemmissa järjestelyissä on hyvät ja huonot puolensa:

PYSTYKORVA SISÄKOIRANA PLUSSAT

+ Koirasta on helpompi havaita, jos sillä on terveysongelmia.
+ Koira patistaa sinut lenkille heti, kun saat silmäsi auki.
+ Voit pitää lämmitystä pienemmällä, kun sängyssä on ylimääräinen lämpöpatteri.
+ Keittiön lattiaa ei tarvitse koskaan putsata itse.
+ Koira saa seuraa useammin sitä kaivatessaan.

PYSTYKORVA SISÄKOIRANA MIINUKSET

- Koiran likaantuminen harmittaa ohuesti, varsinkin, jos joka päivä sataa.
-  Ihmisten ilmoilla täytyy pussittaa pökäleet (kerran luin lehdestä, että joku keräsi jopa koiransa virtsat. Älä kysy, miten, mutta siihen mä en lähäre).
- Karvanlähtöaika saa sinutkin kaljuuntumaan.
- Syödessäsi selkäsi takana on aina kerjäläinen.
- Elämäsi on yhtä tassunpesua.
- Sohvaperunaistumisen vaara on mahdollinen.

Perunaistuminen käynnissä

PYSTYKORVA ULKOKOIRANA PLUSSAT

+ Ei tarvitse murehtia kynsienleikkuusta, kun koira kaivaa kyntensä lyhyiksi.
+ Epämääräinen porukka pysyy kaukana pihapiiristä.
+ Häkkiin eksyvät tuholaiseläimet kokevat kohtalonsa.
+ Koti pysyy siistimpänä.
+ Narttukoiran juoksuaika ei näy millään tavalla valkoisessa sohvassasi.
+ Voit liikkua itse vapaammin.
+ Sinun ei tarvitse herätä yöllä siihen, että peittosi on koiran oksennuksessa.

PYSTYKORVA ULKOKOIRANA MIINUKSET

- Viiman vihmoessa tulet miettineeksi, mitenkähän koira pärjää (koira pärjää aina, jos on suojaa).
- Alat inhota uudenvuoden raketteja koirasi puolesta.
- Postilaatikkoosi saattaa ilmestyä nimetön lappu, jossa lukee: "Olemme naapurustossa väsyneet koiranne ainaiseen räkötämiseen".
- Syksyn tullessa mielikuvituksesi loppuu, että kuinka hiiskatin kauas siilet täytyy pihapiiristä kuljettaa.
- Jos päätät ottaa uroskoiran pitkästä aikaa sisälle, se todennäköisesti kusee lähimpään seinään.

Onko teidän pystykorva tai jokin muu koira sisällä vai ulkona? Keksitkö lisää plussia tai miinuksia listoihin?

Tämän myötä hyvää viikonloppua kaikille!


EVE

REISSUPÄIVÄKIRJA | OSA 3

Tätä tekstiä kirjoittelen kotona, eteläsuomalaisessa kaksiossamme valkoisella nahkasohvalla. Lokakuu on kääntynyt marraskuuksi, lintujahdit ovat loppuneet, kaunis ruska on vaihtunut ruskeankuraiseksi luminuoskaksi ja kello herättää 6.20, että muistaisin, millä tavalla tämäkin retki kustannettiin. Ei paljon naurata. 

On siis aika liitää ajatuksissa takaisin Ruotsiin ja kirjoittaa reissutrilogian viimeinen osa.

Sunnuntai

Sunnuntaina oli komea auringonpaiste, mutta ikävä tuuli, joka vaikeutti koirien lintujen löytämistä. Lähdimme Johannan kanssa aamusta liikenteeseen Kuura muassamme. Vetinen keli oli muuttunut rapsakaksi pakkaspäiväksi, vaikkakaan lunta ei enää ollut. Kuura asteli todella tarkasti terävällä maalla, eikä hakenut lintuja juuri nimeksikään. Kuura näytti hieman varovan toista takajalkaansa. Pian huomasimme pienessä lumisessa kohdassa, että Kuuran jättämässä tassunjäljessä on verta. Lähemmällä tarkastelulla selvisi, että Kuuran yhden varvasvälin antura on hieman hiertynyt ja punainen. Haaveri oli todella hankalassa paikassa, varsinkin, kun Kuura ei ole koskaan oppinut pitämään siitä, että sen tassuja kosketellaan.

Lähdimme mökille huoltamaan koiraa. Otsalampun ja korvatopsin avulla saimme Kuuran tassun hiertymään pihkavoidetta. Jos pihkavoide on sinulle vielä vieras, suosittelen lämpimästi kokeilemaan. Olen käyttänyt sitä lentopalloaikoinani syöksymisestä tulleiden palovammojen hoitoon ja se on todella tehokasta. Haavani oli polvessa ja lähes mätimisvaiheessa, kun hierojani huomasi haavani ja laittoi siihen pihkavoidetta. Meni päivä tai kaksi, kun haava alkoi umpeutua. Pihkavoidetta on aina hyvä olla kaapissa omien tai eläinten haavojen varalta. Kuuran tassuja rasvattiin tassuvoiteella pitkin reissua, mutta karhea kangas haavoitti tassua rasvauksesta huolimatta. Nyt täytyy ottaa talveksi tehohoito tassujen suhteen, niin ne pehmenevät ja toivottavasti kestävät myös paremmin metsämaastoa. 

Maanantai

Viimeinen jahtipäivä oli yhtä aurinkoinen kuin sunnuntai. Halusin käydä Kuuran kanssa vielä lyhyen lenkin, vaikka arvelin, ettei tassu ole ehtinyt parantua vielä kunnolla. Kuulimme tielle asti, että teeret lauloivat nevalla. Hiivimme metsän läpi nevalle matalina varoen jokaista rasahtavaa askelta. Jäin nevan reunaan ison kiven viereen katsomaan teerten soidinta. Teeret puluttivat, viuhuivat ja mäiskivät toisiaan siivillä niin, että kopina kävi. Teerillä oli pyrstöt pystyssä ja valkea "pyrstöpeili" näkyi kauas. Siellä ne pitivät elämää, ja meidän porukan kolme silmäparia tapittivat hienoa näkyä pitkään. Kuura seisoi kuin tatti nevan reunassa, mutta kun se lähti kohti teerejä, se unohti jalkakipunsa ja innostui. Kuura haisteli maahajuja pitkään.

En ollut koskaan nähnyt vastaavaa. Teerten soidin jäi mieleen pitkäksi aikaa. Olen erittäin kiitollinen, että minut otettiin mukaan tälle retkelle, missään muualla en olisi saanut näin paljoa oppia metsästyksestä ja koiran hoidosta. En voi kuin ihailla Johannan tietämystä ja taitoa ja sitä, miten hyvää huolta he pitävät omista koiristaan. Oli ilo tutustua tällaisiin ihmisiin.

Jahtireissulla pääsin myös maistamaan oikeaa metsäkanalintujen värisuoraa, mutta kaikista parasta reissussa oli yhteishenki, ystävyys, metsästys ja suomenpystykorvat.

Näihin muistelmiin on hyvä päättää tämän vuoden kanalintukausi. 


EVE