KOIRAN KANSSA HOTELLISSA | HAIKON KARTANO

*Kaupallinen yhteistyö / Sisältää mainoslinkkejä

Kuura kulkee mukana arjessa ja juhlassa kuin mikä tahansa perhekoira. Viikonloppu oli touhukas, sillä perjantaina Kuura oli mukana isosiskoni polttareissa, ja lauantaina lähdimme isännän kanssa Porvooseen Haikon kartanoon, jonne Kuura luonnollisesti tuli mukaan.

Meidät otettiin hotellissa iloisesti vastaan. Majoittauduimme kylpylähotellin puolelle, jossa koirahuoneet sijaitsivat alimmassa kerroksessa maantasolla. Hotelli Haikossa on koiria varten vain tietyt huoneet, mikä on suuri plussa. Joissakin hotelleissa koiran saa ottaa mihin tahansa huoneeseen, mikä ei ole järin mairittelevaa allergikkojen kannalta. Haikon kartanossa tämä asia oli huomioitu. Maantason huoneista oli myös lyhyt matka ulos koiraa kävelyttämään, itse asiassa ulko-ovi sattui olemaan ihan meidän huoneen vieressä - lyhyempi matka ulos kuin kotona, heh! Ulko-ovi vei hotellin takapihalle kartanopuistoon, josta jatkui polut ja lenkkeilymaastot talviseen merenrantaan.

Jotkut pitävät koiran kanssa matkustamista vaivalloisena, mutta Haikossa se ei todellakaan ollut sitä. Monet ihmiset jättävät viikonloppureissut tekemättä, koska heillä ei ole paikkaa, mihin koiran voisi viedä hoitoon. Minun mielestä koiran mukaan ottaminen on mainio vaihtoehto ja meidän perheessä myös ainoa sellainen. Aluksi jännitin, että Kuura alkaa vahtia hotellissa ja pahimmassa tapauksessa se pitää viedä autoon, mut tämä kauhuskenaario ei toteutunut, vaan Kuura rauhoittui huoneeseen hyvin. Se ei moittinut yhtään, vaikka välillä poistuimme huoneesta ja se jäi yksin. Liikehdintää koirahuonekäytävällä oli muutenkin tosi vähän, vaikka oli vilkas lauantai-ilta.

Sana "koirahuone" tuo ensimmäisenä mieleen koiralta haisevan, irtokarvaisen huoneen. Yllätyimme positiivisesti, sillä meidän huoneessa ei haissut koiralta yhtään - huoneen tuoksu oli neutraali. Kuurakin nuuhki lattianrajat vain kerran ja kotiutui sen jälkeen. Myöskään yhtäkään vieraan koiran karvaa en havainnut. Olin varautunut yöpymiseen ottamalla Kuuralle omat ruokakupit mukaan, mutta tämä oli turhaa - huoneessa oli nimittäin vakiovarustuksena koirankupit, jotka olisivat riittäneet isollekin koiralle. Lisäksi huoneessa oli koiraviltti, kaksi puruluuta sekä kakkapusseja, jotka omasta takaa olin unohtanut. Koirahuoneen päiväsiivous tapahtui ainoastaan asiakkaan pyynnöstä, mutta näin lyhyellä vierailulla sitä ei tarvittu. Olihan se lomaa vähän koirallekin, kun sai ikioman tervetuliasmakupalan, jota sai syödä sängyssä!

Ihmiset oli huomioitu coolerissa olevalla kuohuviinillä ja porvoolaisella Brunbergin suklaalla, joka suli suuhun. Isännän harmiksi Brunbergin myymälät olivat meidän Porvoon vierailumme aikana suljetut, eli meillä on ainakin yksi syy lähteä Porvooseen uudestaan!

Illalla täytyi tietysti testata kartanohotellin ravintola, joka oli niin hieno, että jopa minun piti laittaa haarukka vasempaan käteen tavanomaisen oikean sijaan. Söin neljän ruokalajin illallisen, jonka maanläheiset, suomalaiset maut sopivat täydellisesti metsästäjän suuhun. Fasaanimousse, pihlajanmarjageeli, vuohenjuusto, suppilovahverot, kuha, kyytönmaitouunijäätelö sekä korpihilla kruunasivat koko hienon viikonlopun. Ruoat tulivat nopeasti, vaikka ravintola oli aivan täynnä. Erityismaininnan ansaitsee tarjoilijoiden ja koko Haikon kartanon äärettömän ystävällinen henkilökunta - jopa kahvikoneella minulta tultiin kysymään, tarvitsenko apua. Kaikki olivat hymyssä suin, vaikka hotellin pyörittäminen on välillä kiireistä.

Sunnuntaina nukuimme sikeästi ja heräsimme vasta kellonsoittoon, vaikka tavanomaisesti Kuura herättää meidät vapaapäivinä aikaisin aamulla vinkumalla ulos. Kuura todella osasi ottaa rennosti, sillä pihaustakaan ei kuulunut ennen kuin valot sytytettiin. Tällä kertaa emme urheilleet tekemällä pitkiä lenkkejä, vaikka siihenkin olisi ollut optimaaliset mahdollisuudet. Teimme rentoja kävelyitä ja tutustuimme hotellin alueeseen. Minusta oli kiva, että koiraa pääsi pissattamaan suoraan luontoon, sillä siihen on kotonakin totuttu. Koiran jätöksiä ei tarvinnut kantaa kilometritolkulla, vaan sopivia roskiksia löytyi vähän väliä. Koira on vähään tyytyväinen, mutta piristyy vaihtelusta siinä missä ihminenkin. Kuura nautti, kun pääsi nuuhkimaan erilaisia hajuja ja muutenkin erilaiset lenkkipolut virkistävät ankeiden mahavaivojen ja hammasleikkauksen jälkeen.

Tammikuinen miniloma Haikon kartanossa oli onnistunut. Hotellimiljöö oli kaunis ja ylellinen. Voin vain kuvitella, kuinka kaunis paikka se on kesällä, kun hotellialuetta ympäröivä luonto antaa parastaan. Haikon kartano vaikutti paikalta, jossa tekemistä riittäisi pidempäänkin reissuun, koiran kanssa tai ilman.

Kaiken kaikkiaan Porvoossa vierailu ja yöpyminen Haikon koirahuoneessa oli rentouttava irtiotto arjesta, eikä koiran mukana oleminen rassannut meitä ihmisiä, sillä sekä koirahuoneen sijainti hotellissa, huoneen varustus sekä mahtavat ulkoilupuitteet olivat reissaavan koiranomistajan unelma. Mikä parasta, koira ei stressaantunut reissusta yhtään, vaikka se oli ensimmäistä kertaa hotellissa.

Saatiin siis koko porukka nauttia pienestä luksuksesta, jonka Haikon kartano meille tarjosi. Jos pohdit esimerkiksi viikonloppureissua ja kanssamatkustajiisi kuuluu nelijalkainen ystävä, tämä on lämmin suositus sinulle.

EVE

Hotelli Haikon kartanon koirahuoneisiin sekä muihin huoneisiin pääset tutustumaan täällä (klik).

*Yöpyminen Hotelli Haikon kartanossa saatu veloituksetta

KUN KOIRA KARKASI

Vaikka kaikessa toiminnassamme pyrimme järkkymättömään huolellisuuteen, aina emme pääse tavoitteeseemme. Kuura on karannut minulta hallitsemattomiin kolme kertaa. Kaikki karkailut ovat tapahtuneet taajamassa, vaikka kuvat ovatkin jouluiselta metsäretkeltämme. Tässä tapaukset tarinoin:

Pelastava mäyräkoiramies 2010

Kuura tuli meille vuonna 2010 ja kun se oli vielä suhteellisen nuori koira, se pääsi livistämään minulta. En muista tarkalleen, miten kaikki tapahtui, muistan vain sen, että juoksin tietä pitkin koiran perässä kieli poskella ja pelkäsin kuollakseni, että pentu jää auton alle. Muistan edelleen elävästi parin sadan metrin päässä miehen kävelevän sileäkarvaisen kääpiömäyräkoiran kanssa ja Kuuran painavan pää viidentenä jalkana heitä kohti. Kun Kuura oli heidän kohdalla, huusin keuhkoni tyhjäksi "OTA KOIRAA PANNASTA KIINNI!" Onneksi tämä mies oli koiraihmisiä ja otti heti Kuuran kiinni. Minä kiittelin häntä itkien ja kannoin Kuuran sylissä kotiin.

Rapatessa roiskuu 2015

Vuosien aikana Kuura oppi kaikenlaista pientä, esimerkiksi tulemaan ja menemään ulkotarhasta tupaan ilman hihnaa. Olimme Kuuran kanssa metsässä ja rämmimme sammalikossa monta tuntia veden tullessa taivaalta suorana alas. Kotiin päästyämme otin koiran sisälle kuivattelemaan ja rupesin katselemaan itselleni kuivia vaatteita, sillä minun oli määrä mennä iltavuoroon.

Muistan, että vaihtovaatteita olin varannut mukaani niukasti, sillä vesisade alkoi vasta meidän ollessa metsässä. Sain kuivat vaatteet päälleni, kun lainasin äidiltä paitaa. Oikaisin koipeni sohvalle. Havahduin siihen, että kello oli mennyt nopeasti eteenpäin ja minun oli aika lähteä töihin. Totuttuun tapaan päästin Kuuran ulos, ja sen piti mennä omaan tarhaan. Jostain syystä Kuuraa ei tällä kertaa huvittanutkaan totella, vaan se lähti nuuhkimaan tienvierustaa. Yritin komentaa Kuuraa takaisin ja kun lähdin kävelemään Kuuran perään, se ampaisi komeaan laukkaan.

Taloamme vastapäätä oli naapuruston jalkapallokentäksi suunniteltu nurmialue, jonka puutarhanhoidollinen huolto oli jo pitkään ollut retuperällä. Heinikko oli todella liukas vesisateen vuoksi. Hölkkäsin Kuuran perässä kohti kentän takana olevaa rivitaloaluetta. Kuura paineli suorilta ihmisten pihoihin ja minä perässä, tietenkin. Ylitettyäni tarpeeksi monta kukkapenkkiä sun muuta puutarhatonttua sain ajettua Kuuran sumppuun, reunimmaisen rivitaloasunnon takapihalle, joka oli aidoin rajattu. 

Puhekieleni väri ja anti, koko kirosanojen kirjo lävähti taivaille hieman korotetusti, kun sätin Kuuraa tästä epämiellyttävästä tempusta. Tunsin silmät selässäni ja kun kännyin katsomaan, takanani oli pienenpieni mummeli terassinoven raossa. Hävetti, että vanhat ihmiset joutuvat kuulemaan kiroamistani ja vielä omalla pihamaallaan. Pyysin anteeksi ja selitin tilanteen. Mummeli ei ollut moksiskaan ja kyseli, onko naapurin kissoja näkynyt. En ollut nähnyt. Hemmetti soikoon, nyt alkoi jo tosissaan olla kiire töihin!

Nopea kävelyni alkoi muodostua pikkuhiljaa hölkäksi jalkojen noustessa vuorotahtiin yhä korkeammalle ja juoksuksi jalkojen saavuttaessa sekunnin sadasosan kestävän, yhtäaikaisen ilmassa olon. Juoksin kentän poikki Kuuran kanssa, kunnes sileäpohjainen Adidakseni petti lentäen jalastani kuin lusikka nurkkaan. Myös ainoa maan kamaralla ollut tukijalkani petti, ja liukastuin lentäen komeassa kaaressa kurapaskaiseen nurmikkoon selälleni oman ranteeni päälle. Ranne vääntyi ja moniongelmainen selkäni kavahti kivusta. Makasin nurmikolla selälläni ja tunsin, kuinka mätä, suonhajuinen lieju imeytyi pikkuhiljaa vaatteisiini.

Vein äkkiä Kuuran tarhaan ja huusin äidille, että "nyt nopeasti jotkut vaatteet, mä myöhästyn töistä!" Lopputulema oli se, että uutta paitaa ei jostain syystä saatu ja jouduin mennä töihin ojalta haisevassa topissa, sinapinvärisissä villasukissa sekä mumma vainaan toppahousuissa.

 Tapaus Mynämäki 2017

Hermot olivat täysin riekaleina, kun etsimme isännän kanssa Mynämäeltä juhannusaattona ruokakauppaa, joka vielä olisi auki. S-marketin parkkipaikalla Kuura pääsi livahtamaan hyppysistämme luvatta. Onneksi isäntä oli nopea ja juoksi Kuuran kiinni (en ollut ikinä nähnyt, että joku saa juosten suomenpystykorvan kiinni, näköjään sekin on mahdollista). Tilanne kesti muutaman sekunnin, mutta siinä ajassa olin täysin varma, että lomarahani tulisivat menemään auton alle jääneen, ruhjoutuneen koiran ruumiin tuhkauspalveluun. Kuuran tempauksesta vihaisena annoin Kuuralle opetuksen aiheuttamalla vähäistä suurempaa kipua sen niskanahkaan. Hetken kuluttua löyhäsin otetta, laitoimme Kuuran autoon ja jatkoimme matkaa mökille.

Selvisimme tapahtuneesta säikähdyksellä. Kuura muistaa saaneensa opetuksen sen verran hyvin, että on nykyään lähes välittömästi kytkettävissä silloin, kun se on näköetäisyydellä. Loppu hyvin, kaikki hyvin!

Onko sinulta päässyt joskus koira karkuun?

EVE

TAVOITTEET VUODELLE 2018

Yleensä tavoitteeni uudelle vuodelle ovat liittyneet jollain tapaa urheiluun, mutta tänä vuonna urheilutavoitteiden lisäksi pohdin metsästys- ja koiraharrastukseeni liittyviä tavoitteita. Uuden vuoden kunniaksi tavoitteideni väleissä on muutamia kuvia viime vuodelta.

Tavoitteeni vuodelle 2018 ovat:


1. Päästä metsästysseuran jäseneksi

Harrastuksen kannalta olisi lottovoitto päästä osaksi metsästysseuraa. Sopiva seura on jo tiedossa, peukut pystyyn, että minut huolitaan porukkaan mukaan. 

2. Päivittää toiminimi

Minulla on liikunta-alaan liittyvä toiminimi, jonka muuttamista olen miettinyt jo pitkään. Toiminimeni tulee muuttumaan tänä vuonna ja uusi liiketoimeni tulee liittymään läheisesti luontoon ja tulevaisuudessa toivottavasti myös koiriin. Yksityiskohdista kuulette sitten, kun asia tulee ajankohtaiseksi.

3. Ampua karhumerkki

Kokemukseni kiväärillä ampumisesta on lähes olematon, mutta tänä vuonna aion suorittaa karhumerkin ja kaikki tarvittavat toimenpiteet siinä onnistuakseni.

4. Päästä sorsa- ja kyyhkyjahtiin

Viime vuonna minulla ei ollut mahdollisuutta päästä mukaan metsästyskauden aloitukseen, mutta tänä vuonna otetaan vahinko takaisin!

5. Teettää Kuuralla viimeiset pennut

Tässä tavoitteessa on vielä monta liikkuvaa osasta ja kaikkea ei ole lyöty lukkoon asianosaisten kanssa, mutta tästä on paljon puhuttu ja pidän tätä realistisena tavoitteena tulevalle vuodelle. Tottakai haaveilisin tämän toteutuessa yhden pennun pitämisestä, mutta se vaatisi suuria elämäntilanteellisia muutoksia. Katsotaan, mitä tapahtuu!

Näiden tavoitteiden lisäksi tottakai haluaisin rakentaa oman loukun, ampua Kuuralle linnun, pyytää supikoiria ja vaikka mitä. En malta odottaa, mitä kaikkea vuosi tuokaan tullessaan.

Hyvää uutta vuotta 2018 kaikille Erätuulian lukijoille ja myös niille, joita ei voisi vähempää kiinnostaa! Toivottavasti olette matkassa mukana vielä tänäkin vuonna!


EVE