keskiviikko 31. toukokuuta 2017

KUKA PELKÄÄ HIILIHYDRAATTEJA?

Näiden vuosien aikana, kun olen saanut ihmisiä syömisen kanssa opastaa, olen tullut huomanneeksi suuria puutteita, joita ihmisillä on ravintotietämyksessä. Puutteeksi lasken myös sen, että pelätään hiilihydraatteja kuin ruttoa ja sen luulon, että jos syöt yhden pähkinän yli ohjeen, niin elämä on pilalla.

Vuosi vuodelta olen enemmän sitä mieltä, ettei kenenkään tarvitse oppia syömään loppuelämäänsä jotain tiettyä paperia noudattaen. Itse pidän syömisessä kaikista tärkeimpänä asiana sitä, että ruokailu on säännöllistä - neljä - kuusi ateriaa päivässä ihmisestä riippuen. Aterioiden sisältö ei ole grammapeliä, vaan täytyisi ymmärtää ruoka-aineita ja makroarvoja sen verran, että osaa koota aterioita itselleen ilman, että joku kuiskii selän takana.

Yleensä ihmiset, jotka yrittävät laihduttaa omin keinoin, jättävät hiilihydraatit pois, koska takavuosina ollut karppausbuumi kummittelee edelleen takaraivoissa. Monet asiakkaat, joille olen tehnyt ruokavalion, ovat sanoneet: "Ai, mä luulin ettei makaronia tai perunaa saa syödä!" Myös tämän olen kuullut monta kertaa: "Ei rasva lihota, vaan hiilihydraatit." Kuulkaahan, jopa proteiini lihottaa, jos sitä syödään yli oman tarpeen. Ei ylimääräinen proteiini tule ulosteen mukana pois, kuten minulle on myös tosissaan väitetty. Karppaajiin kuului myös eräs läheiseni, joka oli langanlaiha karpatessaan. Hän sanoi, että hän tärisi yönsä kuin horkassa ja olo oli erittäin surkea. Kysyin, miksi sä sitten karppasit? - No kun kaikki muutkin.

Hiilihydraatittoman ruokavalion ongelma on oman kokemukseni mukaan seuraava: Mikäli ruokavalio on vähähiilarrinen, täytyy syödä paljon rasvaa, koska jostain se energia on saatava. Tämä kuitenkin monesti unohtuu, en nähnyt karppausbuumin aikana kenenkään syövän avokadoa, pähkinöitä tai öljyä. Munat ja pekonit sen sijaan loppuivat kaupasta. Kuvitteliko oikeasti joku, että pekonilla kannattaa tukkia suonensa? Kun yksi ravintoaine jää kokonaan pois, eikä sitä korvata millään, kalorit tippuvat usein liian alhaisiksi. Kitudieetistä seuraa se, että keho käyttää ensin ravintonaan lihakset, kun ruokaa ei saa, ja vasta sen jälkeen rasvan. Tämä johtuu siitä, että keho suojelee kaikin keinoin aivoja, jotka koostuvat lähes kokonaan rasvasta. Suojeleminen tapahtuu jopa sydämen (lihas) kustannuksella. Paino tippuu aluksi nopeasti, mutta jämähtää hetken kuluttua kuin paska lakanaan.


On totta, että joidenkin keho kestää enemmän hiilihydraatteja, ja toinen lihoo helpommin. Tämä on yksilöllinen asia, ja hiilihydraatti ei olekaan välttämätön ravintoaine - jotkut pärjäävät täysin ilman. Me, jotka emme pärjää, voimme syödä sitä pelkäämättä, kunhan ruokavalio on muuten järkevästi suunniteltu.

Tiesitkö, että esimerkiksi salilla keho käyttää lihaksen hiilihydraattivarastoja energiakseen? Jos niitä ei ole, ei jaksa treenata. Mitä enemmän urheilet, sen enemmän tarvitset hiilihydraattia. Itse syön hiilihydraatteja joka ikisellä aterialla. Pelkään ennemmin sitä, että olisin voimaton kuin sitä, että lihoisin.

Olen personal trainer ja teen grammaohjeita, mutta peräänkuulutan aina sitä, ettei elämä ole niin vakavaa, ja että paperin tuijottamisen sijaan kannattaa pohtia myös itse ruoka-asioita. Tunnen aina ääretöntä ylpeyttä, kun asiakkaani ovat ottaneet omat aivot käteen. Viime kesän pitkäaikainen asiakkaani oli kaupassa töissä, ja oli koonnut lounassalaatin kaupan valikoimista. Hän sanoi minulle, että: "Mä otin semmosen kanan, mis oli se nahka päällä, vaikka mä en tienny, saako sitä nahkaa syödä, nii söin silti." Olin niin tyytyväinen, että asiakkaani oli tajunnut, että minun laatima paperini ei ole mikään Raamattu saati Maol. Asiakas oli ottanut parhaimman vaihtoehdon, mikä oli saatavissa. Ajattelemattomampi olisi lähtenyt kotiin itkien paistamaan nahatonta kanaa tai ostanut paketillisen nuggetteja. Teki mieli heittää takaperinvoltti, vaikka en osaa. Oli niin hieno kuulla, ettei tämäkään elämäntapamuutos kaatunut yhteen kanannahkaan!

Tie parempaan oloon ja kehoon on säännöllinen syöminen ja parempien valintojen tekeminen, mutta tikusta ei kannata tehdä asiaa. Ei kannata käyttää energiaa hirveästi sen miettimiseen, syötkö kaksi vai kolme banaania päivässä tai montako lasia maitoa joit. Syödään sen verran, että olo on hyvä ja energinen, mutta kuitenkin tarpeeksi. Urheillaan, että saadaan taas lisää ruokahalua ja sen jälkeen taas syödään. Voit olla jopa niin hurja, että syöt leivän!

Säännöllisesti blogiani lukevat ovat varmasti huomanneet, etten ole julkaissut hirveästi omia kuviani. Haluaisin, että blogiani luetaan muista syistä kuin pelkkien selfieiden takia. Tämä postaus kuitenkin innoitti minua lisäämään yhden kuvan itsestäni. Olen nimittäin syönyt kolme banaania päivässä, enkä ole tämän lihavampi.

-EVE

maanantai 29. toukokuuta 2017

VANHA KOIRA OPPII UUSIA TEMPPUJA

Edellisestä postauksesta on vierähtänyt aivan liian pitkä aika, sillä en ole saanut viime viikkoina aikaan mitään kirjoittamisen arvoista. Olen keskittynyt tekemään melkein pelkästään Bodycontrol -harjoituksia, jotka ovat olleet todella kevyitä. Valmennuksen neljäs viikko pyörähti nyt käyntiin, ja tähän mennessä olen oppinut päälläseisonnan, muutaman erittäin hyvän reseptin, pari hyvää lihasten aktivointiharjoitusta sekä syyn, miksi selkäni on alati jumissa. Ei siis ihan turha juttu! Vaikka olen treenirintamalla se vanha koira, olen silti saanut nettivalmennuksesta jo näin paljon irti!

Vaikka olen käyttänyt tuhansia tunteja keskittyäkseni siihen, mitä lihasta treenaan, tajusin, että monissa liikkeissä pitkä selkälihakseni aktivoituu liikaa, vaikka treenaisin pakaraa. Tämä on yleinen virhe ja näin käy, kun vahvempi lihas alkaa kompensoimaan heikompaa lihasta. Siksi on äärimmäsen tärkeää keskittyä siihen, mitä lihasta treenaa, eikä vain heilua salilla kuin heinämies. Virheellinen toiminta johtaa siihen, että selkälihakset ovat aina jumissa, ja kipu säteilee minulla rintarankaan.


Valaistuneena marssin urheiluhierojan pakeille. Hän totesi käsittelyn jälkeen ääneen, mitä minä olin hokenut jo puoli vuotta - selkärangassa rintarangan kohdalla on iso lukko. Ei ihme, jos vähän pistää. Olen käynyt tästä asiasta viime syksynä lääkärissä ja fysioterapiassa, eikä kukaan sanonut, että rangassani olisi mitään vikaa. Itse olen sanonut kokoajan, että selkärankani ei ole normaali ja nyt sain vihdoin tuen väitteelleni!

Pärjään mainiosti selkäni kanssa, eikä se hidasta toimintaani millään tavalla, mutta tietenkin haluan laittaa nikamat liikkumaan oikealla tavalla. En todellakaan halua, että 24-vuotiaana selkärankani on jäykkä kuin rautakanki. Sain urheiluhierojalta erittäin hyvät ohjeet siihen, miten voin pehmittää jäykkyyttä kotona. Olen keskittynyt hoitamaan selkääni paremmaksi, joten raskaat salitreenit ovat jääneet todella minimiin tässä kuussa.


Bodycontrol -valmennuksen myötä oon innostunut vielä enemmän treenaamaan ulkona ja täytyy myöntää, ettei mulla edes ole tällä hetkellä voimassa olevaa salijäsenyyttä! Mietin todella tarkasti, ostanko edes tälle kesälle sellaista, koska oon todella fiiliksissä kesästä ja kaikista ihanista ja monipuolisista treeneistä, joita pihalla voi tehdä!

Tällä hetkellä on pientä flunssan tynkää, mutta ei ollenkaan niin pahasti, ettenkö loppuviikosta pääsisi jo takaisin treenien pariin. Lisäksi minulla on taas uusia treenisuunnitelmia kesäksi, joista lisää, kun asiat varmistuvat! :)

-EVE

sunnuntai 14. toukokuuta 2017

TOIVEPOSTAUS | MITEN MOTIVOIN ITSENI LIIKKUMAAN

Mulla oli vapaa viikonloppu ensimmäistä kertaa kahteen kuukauteen. Perjantaina pakkasin auton, ja lähdimme Kuuran kanssa maaseudulle siskoni miehen mökille. Viikonloppu täyttyi syömisestä, ulkoilusta, pihatöistä, saunomisesta ja lasten ja koiran kanssa lenkkeilystä. Sainpa lapset vielä vetämään kanssani pihatreenin, toiset tekivät tosissaan ja toiset vähemmän tosissaan. Fuskaamisesta seurasi sakkokierroksia juosten talon ympäri. Kummitäti (minä) rikkoi kiroilulakkoa niin monta kertaa, että joutui antaa lapsille hartiahieronnat. Kyllä meillä oli hauskaa! Siskon banaaniletut ansaitsevat vielä erityismaininnan!



Mulle tuli kysymys, että miten motivoin itseni liikkumaan ja pysyn kunnossa silloinkin, kun ei yhtään huvita. Tosiasia on se, että vaikka kuinka rakastaisi liikuntaa ja urheilua, aina ei yksinkertaisesti kiinnosta liikauttaa evääkään. Omalla kohdallani nämä notkahdukset tulevat yleensä kausittain, eli minulla on silloin tällöin muutaman viikon pätkä, kun ei tule tehtyä oikein mitään ja kaikki ottaa päähän.

Ihminen tykkää yleensä tehdä sellaisia asioita, joissa on hyvä ja jotka osaa. Minä olen hyvä urheilussa ja osaan tehdä monenlaisia eri treenejä, joten minun on helppo olla myös motivoitunut. Kun treenit sujuvat hyvin ja nousujohteisesti, on helppo hymyillä. Tämä tunnetila vaatii sen, että on jo treenannut katkeamatta jonkun aikaa, että on saanut mahdollisuuden onnistua ja kehittyä sekä huomata kehitys. Nälkä kasvaa syödessä ja tekee mieli kehittyä enemmän. Se vaatii lisää säännöllistä treeniä. Kun penkkitulos on vihdoin lähtenyt nousuun, ei tulisi mieleenkään lopettaa.



Jos motivaatio-ongelmat ovat jatkuneet pitkään, ota esiin kynä ja paperia. Kirjoita paperille tavoite. Tavoitteen ei kannata liittyä pelkästään ulkonäköön, sillä ulkonäkömuutoksia ei viikossa välttämättä itse huomaa. Haluammehan kadonneen motivaation takaisin jo ensimmäisellä viikolla!

Valitse ensimmäisen viikon tavoitteeksi esimerkiksi "kaksi salitreeniä". Viikon päätteeksi on mukava huomata, että onnistui tavoitteessa. Seuraavan viikon tavoite voisi olla "kolme salitreeniä" tai "kolme salitreeniä ja spinning". Tällaisten tavoitteiden täyttymisen huomaa jokaisen viikon päätteeksi. Kun olet päässyt treeneissä hyvään rytmiin, panosta kunnolliseen treeniohjelmaan. Treeniohjelman myötä voit seurata viikottaista kehitystä myös painojen ja toistojen määrän suhteen. Viikko viikolta myös sekä olo että mieli paranee, ja tarpeeksi kun pusketaan eteenpäin, alkaa peilikin antaa muutoksia!

Miten pysyn kunnossa silloin, kun en treenaa? No, parissa kuukaudessa ei ainakaan omassa kehosssani tapahdu niin suuria muutoksia, ettei sitä voisi vaatteilla peittää. Jos en treenaa, oma oloni on välittömästi jollain tapaa löysä ja pöhöttynyt. Ei ole mukava pitää tiukkoja housuja eikä lyhyitä paitoja. Huono olo omassa kehossa ei missään tapauksessa näy ulospäin, siksi muille saattaa tuntua siltä, että olen aina kunnossa. Paha olo on kuitenkin sisällä todella suuri ja treenamattomuus aiheuttaakin suurimman hallan nimenomaan korvien välissä. Parasta sielunhoitoa on tietenkin treenaaminen, ja urheilullinen olemus tulee kaupan päälle.

Tämä vuosi on mennyt hyvin, sillä minulla ei ole ollut vielä yhtäkään notkahdusta. Tähän asti olen päässyt välttiin flunssista, jotka ovat varsinaisia treenirytmin tappajia. Toivottavasti hyvä tuurini jatkuu. Tällä hetkellä omaa treenaamistani motivoi nimenomaan jatkuva kehitys, joka on tuonut muassaan hyvän ja itsevarman olon. Välillä väsyttää, mutta yksi väliin jäänyt treeni ei maailmaa kallista suuntaan eikä toiseen. Treenataan tosissaan, muttei vakavasti!

Nyt metsästämään motivaatiota!

-EVE

maanantai 8. toukokuuta 2017

POHDINTAA SYÖMISESTÄ

Bodycontrol-nettivalmennuksen ensimmäinen päivä innoitti minua ajattelemaan treenaamista, syömistä ja tavoitteita hieman syvällisemmin. Minulla oli tänään vapaapäivä, joten olen voinut keskittyä uusiin ohjelmiin täysin siemauksin.

Ennen olin todella tarkka syömisistäni, minulle ei kelvannut mikään muu kuin puhdas ruoka. Kavereiden luona kahvilla käydessä kakku laitettiin jääkaappiin, kun kaverini äiti tiesi jo etukäteen, ettei Eve kuitenkaan ota. Herkkuja söin ainoastaan viikonloppuisin, ellei ollut pidempiaikainen ruokavalio juuri käynnissä. Hermostuin jopa siitä, jos äitini laittoi lihapullataikinaan korppujauhoja, kun pelkästä jauhelihastakin olisivat lihapullat onnistuneet. En tehnyt kolmeen vuoteen kinkkukiusausta, jauhelihakastiketta, lasagnea tai mitään muutakaan perinteistä kotiruokaa. Kämpiltäni ei löytynyt leipätarvikkeita, sillä olin monta vuotta syömättä leipää. Baariin menin kavereiden kanssa selvinpäin, ja aamuneljältä vedin kotona maitorahkan naamaan.





Nykyään olen rennompi. En ole tarkka siitä, minä viikonpäivinä herkuttelen. Nykyään kanssani asuu eräs ihminen, jota ei kiinnosta vetää kuivaa jauhelihaa päivät pääksytysten, joten laitan monenlaisia ruokia laidasta laitaan. Välillä kermaa ja juustoa ei todellakaan säästellä. Tykkään myös leipoa ja vielä enemmän syödä erilaisia leipomuksia. Välillä tekee mieli hampurilaisia, ja silloin niitä haetaan tai tehdään itse. Olen aina ollut kova syömään, ja syön usein ja aika paljonkin kerralla.

Olen suhteellisen tyytyväinen tämän hetken tilanteeseen, mutta on kuitenkin asioita, joita haluan parantaa. Haluan edelleen syödä terveellisemmin, sitä voi mielestäni aina parantaa. Haluan käyttää enemmän aikaa terveellisten ruokien valitsemiseen ja lisätä vihannesten  sekä hyvien rasvojen määrää ruokavaliossa. En todellakaan kaipaa entisaikojen niuhottamista, vaan haluan tasapainoa ja hyvää oloa.




Tällä hetkellä kroppani tuntuu todella ohuelta, sillä painoni on pudonnut uudessa työssäni kolme kiloa. Työni on fyysistä ja ruokatunteja ei ehdi aina pitää, silloin syödään kun on aikaa. Joinakin päivinä ravinto jää paljon vähemmälle kuin on kulutus. Elämäni on runsaan urheilemisen takia muutenkin erittäin aktiivista, joten minun on kiinnitettävä suurta huomiota siihen, että saan tarpeeksi ravintoa. En haluaisi menettää lihasmassaa, mutta valitettavasti painon putoamisen myötä usein katoaa myös vähän lihasta. Terveellisesti syöminen ei ole ollut minulle koskaan vaikeaa, sillä tunnen ravinnon makroaineet (proteiini, hiilihydraatti, rasva), tiedän miten niitä kannattaa käyttää ja mistä niitä saa. Tarpeeksi syöminen sen sijaan vaatii edelleen opettelua.

Kuvat ovat tämän päivän lounaasta. Lohkoperunoita ja -bataatteja mausteseoksella ja oliiviöljyllä, lihapullia pelkästä jauhelihasta ja salaattia. Komea annos vaati hieman vaivaa, mutta se oli erittäin maistuvaa ja terveellistä sekä ennen kaikkea helppo valmistaa. Sen kun pienitään perunat ja bataatit, öljytään, maustetaan ja paistetaan 200 asteessa puoli tuntia. Lihapullataikina on maailman helpoin, vain jauhelihaa ja mausteita, ja sekoituksen jälkeen taikina pyöritellään palloiksi.



Tänään oli Bodycontrol-valmennuksen ensimmäinen treeni, "helppo HIIT perusliikkein". Minä luulin olevani kokenut treenaaja, mutta kyllä 25 minuutin rutistus pisti meikäläiselläkin etureidet hapoille!

Välillä on hyvä miettiä omia tavoitteita syvällisemmin. Usein muutoksista ajatellaan, että ne ovat kielteisiä ja vaikeita. "Minä en sitten syö sitä ja tätä, minä en sitten kyllä tee näin." Joskus olisi hyvä miettiä kielteisten asioiden sijaan, että mitä OLET valmis tekemään. Mitä olet valmis muuttamaan hyvinvointisi takia?

- EVE

sunnuntai 7. toukokuuta 2017

NETTIVALMENNUS | BODYCONTROL BY EEVSKU

Osallistun harvoin nettivalmennuksiin, sillä osaan itse tehdä ruokavalioita ja erilaisia treeniohjelmia. Kun huomasin, erittäin suuresti ihailemani urheilija @eevsku eli Eveliina Tistelgren koutsaa Herotreenin uutta Bodycontrol -nettivalmennusta, päätin ilman muuta osallistua.

MIKÄ BODYCONTROL?

Eevskun Bodycontrol -valmennuksessa keskitytään kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin, kehon vahvistamiseen harjoitteilla, joihin ei tarvitse välineitä tai kuntosalia, kehonhallintaan ja liikkuvuuden lisäämiseen. Valmennus kestää 8 viikkoa, ja on 99 euron hintainen.



Omat heikkouteni ovat juuri liikkuvuus ja oman kehon painolla tehtävät harjoitteet, tai oikeastaan niiden vähäisyys. Tavoitteeni on oppia näistä asioista lisää ja saada omaa kehoa elastisemmaksi. Yleisurheiluaikoina entinen valmentaja nimitteli minua jauhosäkiksi, kun korkeushypyssä selkärankani ei taipunut toivotulla tavalla. Elintarvikkeita sisältävä juuttisäkki ei suinkaan ollut kaukaa haettu lempinimi, eikä tilanne ole vuosien varrella juurikaan muuttunut. Kankea olen edelleen.

Tiukan huhtikuun jälkeen olo tuntuu väsyneeltä, ja yövuorojen jälkeen pelkkä koiran kävelyttäminenkin hapottaa. Haluan saada lisää energiaa kevääseen ja alkavaan kesään, ja uskon, että uusilla, vaihtelevilla treenijutuilla sekä muun ryhmän tsempillä sitä tulee vähintään sadan euron edestä.

Aion ehdottomasti raportoida blogiin oppimiani asioita ja positiivisia muutoksia. Aion harjoitella aktiivisesti ja näin olen myös vakuuttunut, että tuloksia tulee. Jospa seuraavat 8 viikkoa olisivat ratkaisevat myös 4 kuukautta harjoittelemani spagaatin kannalta.

Valmennus starttaa huomenna 8.5. Jos kiinnostuit, vielä ehdit mukaan!


- EVE